Putous-sketsihahmokilpailu : Puvustusprosessin havainnointia FEA-mallin avulla
Ojanperä, Elina (2016)
Ojanperä, Elina
Savonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602162308
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602162308
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä havainnoidaan Putous–viihdeohjelman Vuoden sketsihahmokilpailun puvustusprosessia FEA-mallin avulla. Tärkeimpänä tiedonhankintamenetelmänä työssä käytetään havainnointia, jossa käyttäjälähtöinen FEA-malli auttaa huomioimaan puvustuksen kaikki puolet kolmen lohkonsa, toimivuuden, ilmaisevuuden ja esteettisyyden, avulla. Havainnointi tapahtuu puvustusharjoittelijana Putouksen seitsemännellä kaudella. Prosessia dokumentoidaan valokuvaamalla ja kirjaamalla muistiin sen pääasioita.
Työssä kerrotaan komediallisen puvustamisen taustoista edeten 1500-luvun Italian commedia dell’arten näytelmähahmoista aina 1990-luvulle suomalaisen Kummelin sketsihahmoihin asti. Historian tarkastelu painottuu puvustuksen merkitykseen tunnettujen hahmojen synnyssä.
Putouksesta ohjelmana kerrotaan sen syntyvaiheiden, aikaisempien sketsihahmojen sekä ohjelman rakenteen kautta. Tarkemmin paneudutaan Vuoden sketsihahmo –ohjelmaosioon, jossa sketsihahmot kilpailevat toisiaan vastaan. Lisäksi esitellään ohjelmaa tekemässä olevat eri alojen ihmiset ja heidän roolinsa.
Työssä käydään läpi Putouksen seitsemännen kauden kaikkien yhdeksän sketsihahmon puvustus, joista tarkemmin käsitellään kahden näyttelijän hahmot. Näyttelijä Kari Ketosen Aimo Sonnia ja näyttelijä Jenni Kokanderin Irma Rönkköä käytetään esimerkkinä niiden erilaisten syntyvaiheiden sekä pukujen erityisten rakenteiden ja osien takia. Havaintojen tarkentamiseksi työssä haastatellaan lisäksi sketsihahmoista vastaavaa pukusuunnittelijaa Anna Vilppusta ja samalla kerrotaan kenellä on vaikutusvaltaa sketsihahmon lopulliseen ulkomuotoon.
Lopuksi työssä pohditaan sen merkitystä Putouksen tekijöille ja siksi siitä pyydettiin kommentteja ohjelman tuottajalta Lotta Westerbergiltä sekä tuotantopäällikkö Riikka Pääkköseltä. Palautteesta käy ilmi, että työ on mielenkiintoinen sekä hyödyllinen myös muille kuin puvustuksesta vastaaville henkilöille. Pohdinnassa otetaan kantaa myös puvustuksista löytyneisiin yhtäläisyyksiin historian ja Putouksen välillä. Työssä saadaan selville, että puvustus ohjaa usein osaltaan vahvasti hahmojen syntyprosessia. FEA-mallin todetaan olevan työssä tarpeellinen puvustusprosessin vaiheiden jäsentelyn sekä kaikkien näkökulmien huomioon ottamisen kannalta.
Työssä kerrotaan komediallisen puvustamisen taustoista edeten 1500-luvun Italian commedia dell’arten näytelmähahmoista aina 1990-luvulle suomalaisen Kummelin sketsihahmoihin asti. Historian tarkastelu painottuu puvustuksen merkitykseen tunnettujen hahmojen synnyssä.
Putouksesta ohjelmana kerrotaan sen syntyvaiheiden, aikaisempien sketsihahmojen sekä ohjelman rakenteen kautta. Tarkemmin paneudutaan Vuoden sketsihahmo –ohjelmaosioon, jossa sketsihahmot kilpailevat toisiaan vastaan. Lisäksi esitellään ohjelmaa tekemässä olevat eri alojen ihmiset ja heidän roolinsa.
Työssä käydään läpi Putouksen seitsemännen kauden kaikkien yhdeksän sketsihahmon puvustus, joista tarkemmin käsitellään kahden näyttelijän hahmot. Näyttelijä Kari Ketosen Aimo Sonnia ja näyttelijä Jenni Kokanderin Irma Rönkköä käytetään esimerkkinä niiden erilaisten syntyvaiheiden sekä pukujen erityisten rakenteiden ja osien takia. Havaintojen tarkentamiseksi työssä haastatellaan lisäksi sketsihahmoista vastaavaa pukusuunnittelijaa Anna Vilppusta ja samalla kerrotaan kenellä on vaikutusvaltaa sketsihahmon lopulliseen ulkomuotoon.
Lopuksi työssä pohditaan sen merkitystä Putouksen tekijöille ja siksi siitä pyydettiin kommentteja ohjelman tuottajalta Lotta Westerbergiltä sekä tuotantopäällikkö Riikka Pääkköseltä. Palautteesta käy ilmi, että työ on mielenkiintoinen sekä hyödyllinen myös muille kuin puvustuksesta vastaaville henkilöille. Pohdinnassa otetaan kantaa myös puvustuksista löytyneisiin yhtäläisyyksiin historian ja Putouksen välillä. Työssä saadaan selville, että puvustus ohjaa usein osaltaan vahvasti hahmojen syntyprosessia. FEA-mallin todetaan olevan työssä tarpeellinen puvustusprosessin vaiheiden jäsentelyn sekä kaikkien näkökulmien huomioon ottamisen kannalta.