Legitimacy of video games as a form of art

Abstract

Video games’ status in the field of communication has long been a subject of debate. Some wish video games to be classified as a form of art, others only as an extension of the long tradition of games and toys. The purpose of this essay was to collect, in one place, what has already been said regarding this debate, and to clarify the vocabulary and set a basis for critical discussion on video games’ placement in the field of communication. The literature includes articles from several game developers and journalists, game research papers, and mostly entry-level literature on aesthetics and philosophy. No clear consensus was found within the industry, art world or media opinions. Games already seem to meet most of the requirements often set for art, though distinction must be made between popular art and fine art, and there was nothing in particular to be found that structurally excludes games from someday becoming art. Before the art form can be called mature, work by games media, consumers and developers needs to be done, but the evolution of the medium seems inevitable.

Videopelin sijoittumisesta viestinnän kentällä on kiistelty pitkään. Jotkut haluaisivat määritellä videopelit taidemuodoksi, toiset pitävät niitä vain jatkeena pelien ja lelujen pitkälle perinteelle. Tämän tutkielman tarkoitus oli kerätä yhteen paikkaan, mitä aiheesta on aikaisemmin kirjoitettu, sekä selventää sanastoa ja luoda pohja kriittiselle diskurssille videopelien sijoittumisesta viestinnän kentällä. Tietopohja perustuu pelinkehittäjien ja pelitoimittajien artikkeleihin, pelien akateemisiin tutkimuksiin, sekä estetiikan ja filosofian perusteoksiin. Pelialan, taidemaailman tai median näkemyksistä ei ollut löydettävissä selkeää konsensusta. Pelit tuntuvat jo täyttävän useimmat taiteelle asetetuista vaatimuksista, vaikkakin täytyy selkeästi erotella korkeakulttuuri ja populaarikulttuuri. Ei löytynyt mitään rakenteellista syytä, joka sulkisi pelit pysyvästi taiteen ulkopuolelle. Vaatii vielä työtä median, kuluttajien ja kehittäjien tahoilta ennen kuin taidemuotoa voi kutsua kypsäksi, mutta kehitys vaikuttaa väistämättömältä.