Nitraattiasetus -opas viljelijöille
Kekäläinen, Ida (2016)
Kekäläinen, Ida
Savonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604184535
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604184535
Tiivistelmä
Asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta eli nitraattiasetus (1250/2014) säätelee lannan ja asetuksessa tarkoitettujen lannoitteiden käyttöä, varastointia ja käsittelyä. Asetuksen tavoitteena on ehkäistä ja vähentää näistä lähteistä sekä eläintuotannosta aiheutuvia päästöjä. Asetus on annettu ympäristönsuojelulain nojalla ja sillä pannaan täytäntöön direktiivi vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta eli nitraattidirektiivi (91/676/ETY).
Nitraattidirektiivin taustalla oli havainto siitä, että joillakin EU:n jäsenvaltioiden alueilla veden nitraattipitoisuus oli lisääntynyt. Nitraattidirektiivin tavoitteena on vesien pilaantumisen vähentäminen ja sen estäminen. Pilaantumisella tarkoitetaan maataloudesta tulevien typpiyhdisteiden päästämistä joko suoraan tai epäsuorasti vesiympäristöön. Nitraattidirektiivi velvoittaa jäsenvaltioita määrittelemään nitraattiherkät alueet ja laatimaan niille toimintaohjelmia, joiden toimenpiteiden avulla päästöjä vesistöihin voidaan vähentää. Vuonna 2012 nitraattiherkkiä alueita oli määritetty EU:n alueella lähes 47 prosenttia, mutta toimintaohjelmien laajuus vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä.
Nitraattidirektiivi tuli Suomea sitovaksi vuonna 1994 ja se pantiin täytäntöön ensimmäisen kerran maaliskuussa 1998 valtioneuvoston päätöksellä. Nitraattidirektiivin tarkoittamia nitraattiherkkiä alueita ei ole Suomessa erikseen määritelty, vaan toimintaohjelma koskee koko Suomen aluetta. Nitraattidirektiivin toimintaohjelma tulisi tarkistaa joka neljäs vuosi, mitä ei ole Suomessa tehty asetuksen maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) jälkeen.
Nitraattiasetuksen uudistaminen nähtiin tarpeellisena siinä ilmenneiden tulkinnallisten ongelmien ja toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten sekä komissiolta saadun palautteen vuoksi. Asetuksen uudistaminen tapahtui työryhmätyöskentelynä ja työryhmä aloitti työskentelyn joulukuussa 2011. Työryhmän tavoitteena oli laatia ehdotus uudesta asetuksesta, joka olisi mahdollisimman selkeä.
Nitraattiasetukseen on tehty kolme muutosta, joista sisällöllisesti suurin tehtiin lokakuussa 2015. Nitraattiasetuksen sisällöstä ja tulkinnasta on myös käyty vilkasta keskustelua. Tämä oli yksi syy, miksi valitsin kyseisen aiheen.
Tämän opinnäytetyön toiminnallisena osuutena tuotettiin viljelijäopas, jonka tarkoituksena on selventää nitraattiasetuksen sisältöä. Tavoitteena oli tehdä mahdollisimman selkeä ja käytännönläheinen opas. Opas tehtiin yhteistyössä monen eri asiantuntijan kanssa. Tulkinnallisissa kysymyksissä selventävää lisätietoa sain muun muassa ympäristöministeriön, Kuntaliiton, MTK:n ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen asiantuntijoiden kanssa.
Opas on julkaistu Savonian julkaisusarjassa ja on saatavilla www.savonia.fi sekä MTK:n internetsivuilla www.mtk.fi
Nitraattidirektiivin taustalla oli havainto siitä, että joillakin EU:n jäsenvaltioiden alueilla veden nitraattipitoisuus oli lisääntynyt. Nitraattidirektiivin tavoitteena on vesien pilaantumisen vähentäminen ja sen estäminen. Pilaantumisella tarkoitetaan maataloudesta tulevien typpiyhdisteiden päästämistä joko suoraan tai epäsuorasti vesiympäristöön. Nitraattidirektiivi velvoittaa jäsenvaltioita määrittelemään nitraattiherkät alueet ja laatimaan niille toimintaohjelmia, joiden toimenpiteiden avulla päästöjä vesistöihin voidaan vähentää. Vuonna 2012 nitraattiherkkiä alueita oli määritetty EU:n alueella lähes 47 prosenttia, mutta toimintaohjelmien laajuus vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä.
Nitraattidirektiivi tuli Suomea sitovaksi vuonna 1994 ja se pantiin täytäntöön ensimmäisen kerran maaliskuussa 1998 valtioneuvoston päätöksellä. Nitraattidirektiivin tarkoittamia nitraattiherkkiä alueita ei ole Suomessa erikseen määritelty, vaan toimintaohjelma koskee koko Suomen aluetta. Nitraattidirektiivin toimintaohjelma tulisi tarkistaa joka neljäs vuosi, mitä ei ole Suomessa tehty asetuksen maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) jälkeen.
Nitraattiasetuksen uudistaminen nähtiin tarpeellisena siinä ilmenneiden tulkinnallisten ongelmien ja toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten sekä komissiolta saadun palautteen vuoksi. Asetuksen uudistaminen tapahtui työryhmätyöskentelynä ja työryhmä aloitti työskentelyn joulukuussa 2011. Työryhmän tavoitteena oli laatia ehdotus uudesta asetuksesta, joka olisi mahdollisimman selkeä.
Nitraattiasetukseen on tehty kolme muutosta, joista sisällöllisesti suurin tehtiin lokakuussa 2015. Nitraattiasetuksen sisällöstä ja tulkinnasta on myös käyty vilkasta keskustelua. Tämä oli yksi syy, miksi valitsin kyseisen aiheen.
Tämän opinnäytetyön toiminnallisena osuutena tuotettiin viljelijäopas, jonka tarkoituksena on selventää nitraattiasetuksen sisältöä. Tavoitteena oli tehdä mahdollisimman selkeä ja käytännönläheinen opas. Opas tehtiin yhteistyössä monen eri asiantuntijan kanssa. Tulkinnallisissa kysymyksissä selventävää lisätietoa sain muun muassa ympäristöministeriön, Kuntaliiton, MTK:n ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen asiantuntijoiden kanssa.
Opas on julkaistu Savonian julkaisusarjassa ja on saatavilla www.savonia.fi sekä MTK:n internetsivuilla www.mtk.fi