Fiktiota vai faktaa : dokumenttielokuvan rajat ja eri genrejen sekoittaminen keskenään
Degerlund, Toni (2010)
Degerlund, Toni
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003105566
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003105566
Tiivistelmä
Dokumenttielokuva muuntaa muotoaan ja kuva perinteisestä dokumenttielokuvasta murtuu. Dokumenttielokuviin käytetään fiktion keinoja ja dokumenttielokuvaa tehdään elokuvamaisin keinoin. Mutta missä menee fiktion ja faktan raja? Onko rajanveto tarpeen?
Toiminnallisen opinnäytetyöni teososa on Näkkärin voimalla Pekingiin -dokumentti. Tässä pyrimme heti lähtökohtaisesti rikkomaan perinteisen dokumenttielokuvan rajoja eri keinoin. Kuvasimme dokumenttia fiktiivisen elokuvan tapaan ja ohjasin päähenkilöitä joissakin tilanteissa eikä kyseessä siten ollut täysin autenttinen tilanne. Lisäksi leikkasimme dokumentin
enemmän fiktiivisen elokuvan omaiseksi.
Kirjallisessa osiossa käsittelen kysymyksiä fiktion ja faktan rajanvedosta dokumenttielokuvaa tehtäessä. Missä menee raja? Käsittelen aihetta teoriapohjalta peilaten dokumenttielokuvan historiaa, josta yhtenä esimerkkielokuvana voidaan pitää Robert Flahertyn vuonna 1922 ohjaamaa ”Nanook, pakkasen poika” –elokuvaa. Useat pitävät tätä ensimmäisenä oikeana dokumenttielokuvana. Mutta jo tässä ensimmäisessä dokumenttielokuvassa fiktion ja faktan raja oli häilyvä, koska osa kohtauksista oli hyvin tarkkaan etukäteen suunniteltu eikä siten aitoa seurantaa kuten dokumenteissa yleensä on.
Kirjallisessa osassani tein myös vuoden 2009 DocPoint festivaalien aikana kyselyn festivaalikävijöille aiheesta. Mitä he ovat mieltä fiktion ja faktan sekoittamisesta. Puran kirjallisessa osassa nämä vastaukset ja pohdin asiaa laajemmin.
Kaikesta lukemastani ja tekemästäni kyselystä voi päätellä, että perinteinen dokumenttielokuva on muuttamassa muotoaan. Myös hyvin useat suhtautuu muutokseen varsin suopeasti vaikka perinteiden vaalijoitakin löytyy.
Toiminnallisen opinnäytetyöni teososa on Näkkärin voimalla Pekingiin -dokumentti. Tässä pyrimme heti lähtökohtaisesti rikkomaan perinteisen dokumenttielokuvan rajoja eri keinoin. Kuvasimme dokumenttia fiktiivisen elokuvan tapaan ja ohjasin päähenkilöitä joissakin tilanteissa eikä kyseessä siten ollut täysin autenttinen tilanne. Lisäksi leikkasimme dokumentin
enemmän fiktiivisen elokuvan omaiseksi.
Kirjallisessa osiossa käsittelen kysymyksiä fiktion ja faktan rajanvedosta dokumenttielokuvaa tehtäessä. Missä menee raja? Käsittelen aihetta teoriapohjalta peilaten dokumenttielokuvan historiaa, josta yhtenä esimerkkielokuvana voidaan pitää Robert Flahertyn vuonna 1922 ohjaamaa ”Nanook, pakkasen poika” –elokuvaa. Useat pitävät tätä ensimmäisenä oikeana dokumenttielokuvana. Mutta jo tässä ensimmäisessä dokumenttielokuvassa fiktion ja faktan raja oli häilyvä, koska osa kohtauksista oli hyvin tarkkaan etukäteen suunniteltu eikä siten aitoa seurantaa kuten dokumenteissa yleensä on.
Kirjallisessa osassani tein myös vuoden 2009 DocPoint festivaalien aikana kyselyn festivaalikävijöille aiheesta. Mitä he ovat mieltä fiktion ja faktan sekoittamisesta. Puran kirjallisessa osassa nämä vastaukset ja pohdin asiaa laajemmin.
Kaikesta lukemastani ja tekemästäni kyselystä voi päätellä, että perinteinen dokumenttielokuva on muuttamassa muotoaan. Myös hyvin useat suhtautuu muutokseen varsin suopeasti vaikka perinteiden vaalijoitakin löytyy.