Urheilijan rasitustilaa mittaavat menetelmät ja laitteet

Abstract

Tämän työn tarkoitus oli tutkia urheilijoille suunnattuja laitteita, joita käytetään elimistön kuormitustason mittaamiseen. Tavoite oli tutustua minkälaisia biosähköisiä ilmiöitä käytetään urheilijan stressitilan anaysoimiseksi sekä millaisilla laitteilla niitä tutkitaan.

Valitsin tähän työhön kolme yleisesti käytössä olevaa menetelmää, joilla tutkitaan kehon kuormitustason muutosta. HRV:llä, EKG-datan amplitudi-ja taajuusanalyysillä, sekä aivojen DC-tason rekisteröinnillä on pitkä tutkimushistoria ja ne ovat osoittautuneet luotettaviksi menetelmiksi tutkittaessa urheilusuorituksen aiheuttamaa rasitusta.

Aluksi tutustun jokaisen menetelmän kohdalla niillä mitattavien signaalien syntymekanismeihin. Käyn läpi, minkälaisia ilmiöitä laitteet mittaavat ja miten kuormitustason vaihtelu vaikuttaa niihin. Tämän jälkeen syvennyn tarvittaviin laitevaatimuksiin, jotka mahdollistavat tarkat mittaukset. Lopussa käyn läpi markkinoilla olevia tuotteita, jotka käyttävät tässä työssä esiintyviä menetelmiä.

The purpose of this work was to study devices that athletes use to measure their readiness for training. The aim was to investigate what kind of biopotential signals are used in analyzing athlete's stress levels and what kind of devices are used in measuring them.

For this work three widely used methods for measuring athlete's readiness and functional state were chosen: HRV, amplitude-frequency analysis of electrocardiogram and DC- potentials of the brain have all been studied for a long time and have proven to express accurately athletic readiness.

For each method the origins of biopotential signals that the method measures and how the signals change when the subject is in overtraining state were studied. Capabilities the devices must possess for accurate measurements were clarified and consumer market devices that use methods studied in this work were examined.