Sydän murusina ja mieli myllerryksessä – mikä auttaa läheissijoitettua nuorta selviy-tymään alkuvaiheen arjesta?

Abstract

Tässä opinnäytetyössä selvitetään, mikä auttaa läheissijoitettua nuorta selviytymään alkuvaiheen arjesta. Työssä kartoitettiin nuorten tarpeita, kokemuksia ja ehdotuksia siitä, kuinka sopeutumista uuteen perheeseen voidaan tukea. Työelämäkumppanina toimi Pesäpuu ry, joka tuottaa koulutusta ja tekee kehittämistyötä lastensuojelutyön tarpeisiin.

Opinnäytetyön menetelmä oli kvalitatiivinen ja se toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Aineisto koostui kolmen läheissijoitetun nuoren haastattelusta. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Teoreettisen viitekehyksen opinnäytetyöhön muodostavat osallisuus ja elämänhallinta. Osallisuus on nuoren itsensä kokemaa tunnetta tulla kuulluksi ja kohdatuksi sekä mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin sijoitusprosessin aikana. Elämänhallinta on nuoren pyrkimystä toteuttaa itseään ja vaikuttaa omilla valinnoillaan omaan elämäänsä ja tulevaisuutensa voimavarojensa mukaan.

Opinnäytetyön tulosten perusteella nuoren alkuvaiheen sopeutumista tukee nuoren ja sosiaalityöntekijän avoin ja luottamuksellinen suhde, jossa sosiaalityöntekijän rooli aktiivisena toimijana korostuu. Nuoren sopeutumista tukee myös sijoitus entuudestaan tuttuun ja läheiseen perheeseen. Nuoren alkuvaiheen selviytymistä ja osallisuuden kokemusta vahvistaa ainakin yhden kuuntelevan aikuisen läsnäolo elämässä. Lisäksi sijoitusprosessissa osallisuuden kokemusta vahvistaa nuoren mielipiteen huomioonottaminen ja kuulluksi tuleminen. Nuoren tärkeimpiä omia sopeutumiskeinoja muutokseen ovat mahdollisuus itsensä toteuttamiseen harrastusten kautta, yhteydenpito itselle tärkeisiin ihmisiin sekä hänelle tarjotun tuen vastaanottaminen.

Nuoren osallisuuden kokemiseen vaikuttaa oleellisesti siis aikuisten tapa kohdata ja kuunnella nuorta. Nuoren oman sosiaalityöntekijän rooli on ratkaiseva. Tarjottujen tukitoimien tulee olla oikea-aikaisia ja riittäviä, eivätkä taloudelliset resurssit saa rajoittaa tukitoimien saamista. Opinnäytetyön tuomaa tietoa voi suoraan hyödyntää Pesäpuu ry:n tekemässä kehittämistyössä.

The aim of this thesis was to find out what helps a young person to adapt to everyday life in the early stage kinship foster care. This thesis studies the needs, experiences and suggestions of the youth about how the adaptation into a new family can be supported. Our working life partner is a nationwide child welfare association called Pesäpuu.

The method in our thesis was qualitative and it was carried out as semi structured theme interview. The material consists of interviews of three young people in kinship foster care. The analysis method used is theory-driven content analysis. The theoretical framework is based on participation and life management. Participation means a young person’s own experience of becoming heard and encountered along with being able to take part in decision making. Life management is seen as young person’s aim for fulfilling oneself and being able to make their own decisions concerning one’s life and future.

According to the results, young person’s early stage adaptation is supported by an open and confidential relationship with the social worker, whose role as an active factor is essential. The adaptation is also supported by the placement into a familiar family. Participation and coping is reinforced by having at least one adult, who listens and is present in their life. Participation is strengthened by having respect and consideration for the young person’ opinion and becoming heard. The most important coping methods used are the possibility to express oneself through hobbies, keeping contact with loved ones and accepting the support provided.

The experience of participation is fundamentally influenced by the way adults encounter and listen to the young person. The role of social worker is crucial. Support services offered must be timely and sufficient, and financial resources cannot restrict the claim of support measures needed. The child welfare association can use this information gathered in their developmental work.