Lapsi GAS-tavoitteita asettamassa : osallistumista mahdollistavia tekijöitä
Kakriainen, Soile; Rausku, Nea; Toropainen, Jarkko (2016)
Kakriainen, Soile
Rausku, Nea
Toropainen, Jarkko
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605046277
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605046277
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää lapsen osallistumista mahdollistavia tekijöitä vaativan lääkinnällisen kuntoutuksensa Goal Attainment Scaling (jäljessä GAS)-tavoitteiden asettamisessa. Työelämän yhteistyökumppanina on Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja yksilöhaastatteluja, jotka nauhoitettiin. Haastateltavina olivat viisi yksityistä lasten toimintaterapeuttia pääkaupunkiseudulta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti käyttäen teoreettisena viitekehyksenä toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälistä luokitusta (jäljessä ICF) sekä terapeuttisen yhteistoiminnan prosessimallia.
Haastatteluaineistossa esiintyi lapsen osallistumista vaativan lääkinnällisen kuntoutuksensa GAS-tavoitteiden asettamisessa edistäviä ja estäviä tekijöitä. Edistäviä tekijöitä olivat esimerkiksi lapsen riittävät valmiudet ja taidot, lähiympäristön tuki ja lapselle mielekäs toiminta. Estäviä tekijöitä olivat lapsen valmiuksien ja taitojen puute sekä lähiympäristön asenneilmapiiri lapsen vammaisuutta ja haasteita kohtaan.
Opinnäytetyön tulosten mukaan asiakaslähtöisyys ja lapsen toiminnallinen oikeudenmukaisuus voivat toteutua lapsen osallistumisen mahdollistamisessa vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen GAS-tavoitteiden asettamisessa. Asiakaslähtöisyys voi toteutua esimerkiksi siten, että asiakkaan valmiudet, motivaatio, voimavarat, mielenkiinnonkohteet ja ympäristö huomioidaan jo kuntoutuksen suunnitteluvaiheessa. Toiminnallinen oikeudenmukaisuus toteutuu esimerkiksi siinä, että lapselle tarjotaan mahdollisuus osallistua GAS-tavoitteiden asettamisprosessiin, vaikka hän ei haluaisi tai osaisi tuoda esille mielipidettään tavoitteiden suhteen. Terapeuttinen yhteistoiminta voi toteutua lapsen osallistuessa terapeutin kanssa kuntoutuksensa suunnitteluun.
Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja yksilöhaastatteluja, jotka nauhoitettiin. Haastateltavina olivat viisi yksityistä lasten toimintaterapeuttia pääkaupunkiseudulta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti käyttäen teoreettisena viitekehyksenä toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälistä luokitusta (jäljessä ICF) sekä terapeuttisen yhteistoiminnan prosessimallia.
Haastatteluaineistossa esiintyi lapsen osallistumista vaativan lääkinnällisen kuntoutuksensa GAS-tavoitteiden asettamisessa edistäviä ja estäviä tekijöitä. Edistäviä tekijöitä olivat esimerkiksi lapsen riittävät valmiudet ja taidot, lähiympäristön tuki ja lapselle mielekäs toiminta. Estäviä tekijöitä olivat lapsen valmiuksien ja taitojen puute sekä lähiympäristön asenneilmapiiri lapsen vammaisuutta ja haasteita kohtaan.
Opinnäytetyön tulosten mukaan asiakaslähtöisyys ja lapsen toiminnallinen oikeudenmukaisuus voivat toteutua lapsen osallistumisen mahdollistamisessa vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen GAS-tavoitteiden asettamisessa. Asiakaslähtöisyys voi toteutua esimerkiksi siten, että asiakkaan valmiudet, motivaatio, voimavarat, mielenkiinnonkohteet ja ympäristö huomioidaan jo kuntoutuksen suunnitteluvaiheessa. Toiminnallinen oikeudenmukaisuus toteutuu esimerkiksi siinä, että lapselle tarjotaan mahdollisuus osallistua GAS-tavoitteiden asettamisprosessiin, vaikka hän ei haluaisi tai osaisi tuoda esille mielipidettään tavoitteiden suhteen. Terapeuttinen yhteistoiminta voi toteutua lapsen osallistuessa terapeutin kanssa kuntoutuksensa suunnitteluun.