Samat pelit eri kansissa? : Miten Pelit- ja Pelaaja-lehtien sisällöt eroavat toisistaan?
Helamo, Annika (2016)
Helamo, Annika
Oulun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605107043
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605107043
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Pelit- ja Pelaaja-lehtien sisällöt eroavat toisistaan. Vuonna 1992 perustettu Pelit on Suomen vanhin ja lukijamäärältään Pohjoismaiden suurin pelilehti, joka sai vuonna 2002 haastajakseen pienen kustantamon Pelaaja-lehden. Pelijournalismin markkinat ovat kapeat ja nämä kuukausittain ilmestyvät printtijulkaisut kilpailevat samankaltaisesta nuoresta ja teknisesti valveutuneesta lukijakunnasta, joka on tottunut hakemaan tietonsa verkosta.
Selvitän lehtien sisältöjen eroja laadullisen sisällönanalyysin ja sisällön erittelyn keinoin. Aineistonani käytän neljää saman kuukauden lehteä molemmista julkaisuista. Tutkin, kuinka suuri osa lehdistä on varattu esimerkiksi arvosteluille, uutisille tai toimittajien kannanotoille. Virallisen linjansa mukaan molemmat lehdet käsittelevät nykyään kaikenlaisia digipelejä, mutta perinteisesti Pelit on mielletty lukijoiden parissa enemmän tietokonepelien lehdeksi ja Pelaaja konsolipelejä käsitteleväksi julkaisuksi. Selvitän, löytyykö tälle stereotypialle perusteita. Entä kuinka paljon samat pelit ovat esillä saman kuukauden numeroissa ja antavatko kilpailevien julkaisujen kriitikot peleille samankaltaisia arvosteluja?
Tutkielman teoriaosassa käsittelen yleisesti pelijournalismia, sen tarkoitusta ja muun muassa alan väitettyä korruptiota. Tarkastelen myös suomalaisen pelijournalismin historiaa ja kotimaiselle pelikritiikille ominaista kirjoitustyyliä, uutta pelijournalismia. Tietoperustanani käytän kotimaisia alan akateemisia tekstejä, lehtihaastatteluja ja verkkoartikkeleja. Vertailukohtana kansainväliseen pelijournalismiin käytän myös amerikkalaisen pelikriitikon Dan Amrichin teosta How to Review
Videogames for a Living (2012).
Tutkielmani valossa Pelit on ennen kaikkea arvostelumedia, jonka sisällöstä yli puolet on omistettu pitkille peliarvosteluille. Pelaajan sisältö on keskittynyt tasaisemmin arvostelujen lisäksi ajankohtaissisältöön ja reportaaseihin ja sen arvostelut ovat tiiviimpiä. Journalistiselta tiedonhankinnaltaan Pelaaja on monipuolisempi, sillä tiedonhakuun kuuluu usein myös haastatteluja ja havainnointia, kun Pelit-lehdessä toimittajat taas pohjaavat tietonsa omaan asiantuntijuuteensa. Vanhaa stereotypiaa vahvistaen aineistoni Pelit-lehden arvosteluista valtaosa oli arvosteltu tietokoneella, mutta Pelaaja ei näyttäytynyt vahvasti konsolipainotteisena lehtenä, vaan pelejä oli arvosteltu tasaisemmin eri alustoilla. Samoja pelejä lehdet käsittelivät saman kuun numeroissa yllättävän vähän. Yhteensä Pelit-lehdessä oli noin 30,75 arvostelua lehteä kohden, Pelaajassa taas noin 23,5. Näistä vain noin kuudessa käsiteltiin samaa peliä ja ne erosivat usein arvosanoiltaan ja sisällöiltään.
Selvitän lehtien sisältöjen eroja laadullisen sisällönanalyysin ja sisällön erittelyn keinoin. Aineistonani käytän neljää saman kuukauden lehteä molemmista julkaisuista. Tutkin, kuinka suuri osa lehdistä on varattu esimerkiksi arvosteluille, uutisille tai toimittajien kannanotoille. Virallisen linjansa mukaan molemmat lehdet käsittelevät nykyään kaikenlaisia digipelejä, mutta perinteisesti Pelit on mielletty lukijoiden parissa enemmän tietokonepelien lehdeksi ja Pelaaja konsolipelejä käsitteleväksi julkaisuksi. Selvitän, löytyykö tälle stereotypialle perusteita. Entä kuinka paljon samat pelit ovat esillä saman kuukauden numeroissa ja antavatko kilpailevien julkaisujen kriitikot peleille samankaltaisia arvosteluja?
Tutkielman teoriaosassa käsittelen yleisesti pelijournalismia, sen tarkoitusta ja muun muassa alan väitettyä korruptiota. Tarkastelen myös suomalaisen pelijournalismin historiaa ja kotimaiselle pelikritiikille ominaista kirjoitustyyliä, uutta pelijournalismia. Tietoperustanani käytän kotimaisia alan akateemisia tekstejä, lehtihaastatteluja ja verkkoartikkeleja. Vertailukohtana kansainväliseen pelijournalismiin käytän myös amerikkalaisen pelikriitikon Dan Amrichin teosta How to Review
Videogames for a Living (2012).
Tutkielmani valossa Pelit on ennen kaikkea arvostelumedia, jonka sisällöstä yli puolet on omistettu pitkille peliarvosteluille. Pelaajan sisältö on keskittynyt tasaisemmin arvostelujen lisäksi ajankohtaissisältöön ja reportaaseihin ja sen arvostelut ovat tiiviimpiä. Journalistiselta tiedonhankinnaltaan Pelaaja on monipuolisempi, sillä tiedonhakuun kuuluu usein myös haastatteluja ja havainnointia, kun Pelit-lehdessä toimittajat taas pohjaavat tietonsa omaan asiantuntijuuteensa. Vanhaa stereotypiaa vahvistaen aineistoni Pelit-lehden arvosteluista valtaosa oli arvosteltu tietokoneella, mutta Pelaaja ei näyttäytynyt vahvasti konsolipainotteisena lehtenä, vaan pelejä oli arvosteltu tasaisemmin eri alustoilla. Samoja pelejä lehdet käsittelivät saman kuun numeroissa yllättävän vähän. Yhteensä Pelit-lehdessä oli noin 30,75 arvostelua lehteä kohden, Pelaajassa taas noin 23,5. Näistä vain noin kuudessa käsiteltiin samaa peliä ja ne erosivat usein arvosanoiltaan ja sisällöiltään.