Kalaverkon konservointi Pentalan saaristomuseoon

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee puuvillaisen kalaverkon konservointia. Suurikokoinen vinoriimuverkko on peräisin Espoon Suvisaariston Pentalan saaresta, jossa sitä on käytetty 1900-luvun alkupuolella verkkokalastukseen. Verkko tutkitaan ja konservoidaan tulevaa Espoon kaupunginmuseon Pentalan saaristomuseota varten. Museon toivomuksesta kalaverkolle laaditaan myös ehdotus näytteillepanoa varten.

Historiallisten kalaverkkojen tutkimuksesta ja konservoinnista ei ole saatavilla tutkimustietoa. Kalaverkoista ja kalastuksesta löytyvän kirjallisuuden avulla perehdyttiin yksityiskohtaisesti eri kalaverkkotyyppeihin ja niiden rakenteisiin, mikä oli edellytyksenä konservoitavan verkon rakenteen tarkkaan selvittämiseen ja konservointitoimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen.

Kalaverkossa haluttiin säilyttää 1900-luvun alun kalastuksen henki, verkon käytön jäljet ja tuoksut niin paljon kuin mahdollista, joten sitä ei pintapuhdistettu eikä pesty. Siksi käytännön konservointityö rajoittui kalaverkon yläosan laajaan vaurioalueeseen ja verkkokudoksen katkenneiden lankojen tukemiseen sekä reikien paikkaamiseen tukilangoin solmeilemalla. Työssä käytettiin kohdetta vastaavia ja sen sävyyn värjättyjä puuvillakalalankoja. Verkon säilytyslaatikon pohjalle asetettiin nauhalenkein varustettu passepartout-kartonkilevy, jonka avulla verkko voidaan sitä vaurioittamatta nostaa laatikosta.

Työ tuo uutta tietoa historiallisten kalaverkkojen tutkimisesta ja konservoinnista. Tässä esitettyjä konservointimenetelmiä kuten myös näytteillepanoehdotuksia voidaan hyödyntää muiden kalaverkkojen konservoinnissa ja näytteillepanossa Espoon kaupunginmuseossa kuin myös muissa kalastus- ja saaristomuseoissa.

This thesis is about the conservation of a cotton fishing net. The large fishing net, a trammel, comes from the island of Pentala in the archipelago in the city of Espoo, where it was used for fishing during the first half of the 20th century. The fishing net will be examined and conserved for the forthcoming Archipelago Museum of Espoo City Museum.

There is no documentation of research and conservation of historical fishing nets available. Using literature on fishing and fishing nets a closer look at different types of fishing nets and their structure was taken. This was a precondition for finding out the exact structure as well as planning the conservation treatments and carrying them out.

The aim was to preserve the spirit of the 20th century fishing and the signs of use and smell as much as possible in the fishing net. That is why it was not surface nor water cleaned. The conserving measures were limited to the large damaged area of the upper part of the fishing net and to the supporting of broken threads and mending tears using knotting. Cotton yarns corresponding to the original object were dyed in the similar shade. A sheet of passepartout-cardboard equipped with cotton ribbons was placed to the interior bottom of the storing cardboard box. The fishing net laying on the cardboard sheet can now be lifted without damage.

This thesis brings new knowledge of research and conserving of the historical fishing nets. The conserving methods and suggestions for display presented here can make good use of conserving and displaying other fishing nets in Espoo City Museum as well as in other fishing and archipelago museums.