Työhyvinvoinnin mittaamisen ja seurannan kehittämiskartoitus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella työhyvinvoinnin mittaamisen ja seurannan nykytilaa. Tavoitteena oli selvittää, millaisia kehittämistarpeita työhyvinvoinnin mittaamisessa ja seurannassa on: mitataanko työhyvinvointia oikein, seurataanko sitä tarpeeksi ja mikä on esimiehen rooli työhyvinvoinnin edistämisessä. Aihetta tarkasteltiin johtamisen näkökulmasta.

Työn teoriaosuudessa avattiin työhyvinvointia yleisesti ja tarkasteltiin työhyvinvoinnin mittareita. Tietoa kerättiin kirjallisuudesta, internetlähteistä ja teemahaastatteluista. Työssä haastateltiin kolmea eri työhyvinvoinnin parissa työskentelevää henkilöä. Haastateltavaksi saatiin kaksi työhyvinvoinnin tutkijaa ja yksi työhyvinvoinnin ja tuottavuuden asiantuntija. Haastattelut tehtiin kasvotusten haastateltavien omissa työpisteissä. Jokaiseen keskusteluun käytettiin aikaa noin tunti ja kaikilta haastateltavilta kysyttiin samat kysymykset.

Opinnäytetyössä selvisi, että työhyvinvointi on käsitteenä kokenut muutoksia. Tämä on johtanut siihen, että tänä päivänä työhyvinvointi mielletään hyvin pitkälti työpahoinvoinnin ehkäisyksi ja ongelmiin puuttumiseksi. Työnteko on muutenkin kokenut paljon muutoksia. Esimerkiksi etätyö yleistyy ja työnteko teknistyy koko ajan enemmän. Tämä tarkoittaa sitä, että työhyvinvoinnin mittaamiseen tarvitaan uusia näkemyksiä. Johtopäätöksissä pohditaan, miksi työhyvinvoinnin merkitys on muuttunut ja mitä työhyvinvoinnin mittaamisessa ja seurannassa voisi tehdä toisin.

The current state of measurement and monitoring of well-being were examined in this thesis. The aim was to find out what kind of development needs the measurement of well-being and monitoring have: whether well-being is measured correctly, whether it is tracked enough and what the supervisor’s role in promoting well-being is. The subject was viewed from the perspective of leadership.

The theoretical part of the thesis focused on the terms of well-being generally. It also focused on viewing the meters of well-being. The information was gathered from literature, internet sources and theme interviews. Three persons working on well-being were interviewed: two researchers of well-being and one expert of well-being and productiveness. The interviews were done face-to-face in the interviewees’ own workplaces. About an hour was used for each of the conversations and all of the interviewees were asked the same questions.

During the thesis, it was found out that well-being as a term has experienced changes. The conclusion is that today, well-being is perceived as the prevention of distress and problem tackling. Work has experienced a lot of changes. For example, telecommuting is becoming common and more technical. This means that the measurement of well-being needs more opinions. In the conclusions, the changing meaning of well-being and what could be done differently in the measurement and tracking of well-being are considered.