Varhainen mukaantulo osana kasvatuskumppanuutta : Vanhemmuuden tukeminen ja rinnalla kulkeminen varhaiskasvatuksessa
Sotaniemi, Elina; Aaltonen, Kati (2016)
Sotaniemi, Elina
Aaltonen, Kati
Oulun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605188479
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605188479
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla erään oululaisen varhaiskasvatusyksikön lastentarhanopettajien kokemuksia varhaisesta mukaantulosta osana kasvatuskumppanuutta yhteistyössä vanhempien kanssa. Tavoitteena on kuvailla miten tutkittavassa varhaiskasvatusyksikössä toteutetaan tiivistä yhteistyötä vanhempien kanssa sekä saada kokemustietoa siitä, mitä on rinnalla kulkeva ja tasavertainen yhteistyö vanhempien kanssa kasvatuskumppanuudessa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää soveltamalla tietoa tämän varhaiskasvatusyksikön toiminnan arviointiin ja kehittämiseen.
Opinnäytetyömme tietoperusta muodostuu neljästä osa-alueesta, jotka ovat lapsuuden ainutlaatuisuus, kasvatuskumppanuus, varhainen mukaantulo varhaiskasvatuksessa sekä vuorovaikutus ja dialogisia toimintamalleja varhaiskasvatuksessa. Käsitteellä varhainen mukaantulo halusimme tuoda esille uudenlaisen ajattelutavan perheiden hyvinvointia tukevasta ja vahvistavasta toiminnasta sekä rinnalla kulkemisesta. Tietoperustan tarkoituksena on tuoda esille vanhempien kanssa yhteistyössä tehtävää varhaista mukaantuloa osana kasvatuskumppanuutta, johon liittyy ensisijaisen tärkeinä osina ennaltaehkäisevä-, vuorovaikutuksellinen- ja dialoginen työote.
Opinnäytetyömme on laadullinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua, joka toteutettiin ryhmähaastatteluina. Teimme kaksi haastattelua tammikuussa 2016, joista kumpaankin osallistui kaksi lastentarhanopettajaa. Analysoimme aineiston sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustuloksissa oli paljon yhteneväisiä tekijöitä tietoperustan kanssa. Tuloksissa korostui vanhempien kohtaaminen, kunnioitus ja niiden pohjalta luottamuksen syntyminen sekä perheiden hyvinvoinnin tukeminen. Tasa-arvoinen ja vanhemmuutta vahvistava kasvatusyhteistyö tukee myös lapsen hyvinvointia. Alati muuttuva yhteiskunta luo uudenlaisia tarpeita, joihin ammattikasvattajien on kyettävä vastaamaan; tämä pitää sisällään myös varhaiskasvatuksessa tapahtuvan yhteistyön vanhempien kanssa.
Varhaisessa mukaantulossa osana kasvatuskumppanuutta on tärkeää kohdata perheet juuri sellaisina kuin he ovat ja huomioida heidän voimavaransa ja tarpeensa yksilöllisesti. Ajatuksena on, että vanhemman ei tarvitse olla täydellinen kasvattajaa varten.
Opinnäytetyömme tietoperusta muodostuu neljästä osa-alueesta, jotka ovat lapsuuden ainutlaatuisuus, kasvatuskumppanuus, varhainen mukaantulo varhaiskasvatuksessa sekä vuorovaikutus ja dialogisia toimintamalleja varhaiskasvatuksessa. Käsitteellä varhainen mukaantulo halusimme tuoda esille uudenlaisen ajattelutavan perheiden hyvinvointia tukevasta ja vahvistavasta toiminnasta sekä rinnalla kulkemisesta. Tietoperustan tarkoituksena on tuoda esille vanhempien kanssa yhteistyössä tehtävää varhaista mukaantuloa osana kasvatuskumppanuutta, johon liittyy ensisijaisen tärkeinä osina ennaltaehkäisevä-, vuorovaikutuksellinen- ja dialoginen työote.
Opinnäytetyömme on laadullinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua, joka toteutettiin ryhmähaastatteluina. Teimme kaksi haastattelua tammikuussa 2016, joista kumpaankin osallistui kaksi lastentarhanopettajaa. Analysoimme aineiston sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustuloksissa oli paljon yhteneväisiä tekijöitä tietoperustan kanssa. Tuloksissa korostui vanhempien kohtaaminen, kunnioitus ja niiden pohjalta luottamuksen syntyminen sekä perheiden hyvinvoinnin tukeminen. Tasa-arvoinen ja vanhemmuutta vahvistava kasvatusyhteistyö tukee myös lapsen hyvinvointia. Alati muuttuva yhteiskunta luo uudenlaisia tarpeita, joihin ammattikasvattajien on kyettävä vastaamaan; tämä pitää sisällään myös varhaiskasvatuksessa tapahtuvan yhteistyön vanhempien kanssa.
Varhaisessa mukaantulossa osana kasvatuskumppanuutta on tärkeää kohdata perheet juuri sellaisina kuin he ovat ja huomioida heidän voimavaransa ja tarpeensa yksilöllisesti. Ajatuksena on, että vanhemman ei tarvitse olla täydellinen kasvattajaa varten.