Fun 3 : Tanssia ja elektronista musiikkia yhdistävä improvisaatioteos

Abstract

Tässä raportissa esitellään Sanni Kriikun taiteellisen opinnäytetyön tekoprosessia, Kriikun taustoja taiteen tekijänä sekä hänen tanssi- ja taidekäsitystään teokseen liittyen. Fun 3- teos esitettiin osana Lähtölaukaus -tanssifestivaalin ohjelmistoa Kuopion Sotkulla perjantaina 4.3.2016. Esiintyjinä teoksessa olivat Kriikun lisäksi Ilmari Kantola (beatbox, elektroniikka) ja Eetu Palomäki (koskettimet, elektroniikka). Esityksen valot suunnitteli Veli Pekka Kuronen ja sen pituus oli 35 minuuttia.

Esitys pohjautui strukturoituun improvisaatioon. Muusikot loivat ääntä käyttämällä kahta Kaoss-pad-laitetta, joiden avulla on mahdollista luoda luuppeja ja useita päällekäisiä ääniraitoja esitystilanteessa. Liikeimprovisaatiotehtävät perustuivat ajatukselle kääntää tanssille tätä musiikin kehittelyyn ja kerroksellisuuteen perustuvaa tekotapaa. Teos rakentui itsensä päälle kolmen esiintyjän toteuttamien muuntuvien ja kehittyvien tehtävien kautta. Näin se pyrki tarjoamaan katsojalle useita tapoja seurata esityksen prosessinomaista dramaturgiaa.

Kollektiivisen harjoitusprosessin kuvailun lisäksi raportissa avataan teoksen äänen ja liikkeen tuottamiseen käytettyjä työkaluja sekä niihin liittyviä valintoja. Lisäksi siinä pohditaan teoksen sekä Kriikun liikeilmaisun ja -estetiikkakäsityksen suhdetta nykytanssin kentän tämän hetken tilanteeseen ja trendeihin.

This report presents the process of Fun 3, an artistic thesis work by Sanni Kriikku. Her background and insight into dance as an art form are also described. Fun 3 was performed as a part of Lähtölaukaus -dance festival in Sotku, Kuopio on 4.3.2016. The two other performers were Ilmari Kantola (beatbox, electronics) and Eetu Palomäki (keyboard, electronics). Light design was made by Veli Pekka Kuronen and the duration of the performance was 35 minutes.

The performance was based on structured improvisation. The musicians created soundscapes and pulsative music using beatbox/human voice, a keyboard and two Kaoss-pads. With a Kaoss-pad it is possible to create loops and several tracks on top of each other live in the performance situation. The improvisatory movement tasks were based on the idea of translating this practice of constant layering to dance. The performance was building on top of itself through tasks that progressively evolved and transformed through each of the three performers. Hereby its aim was to offer several suggestions on how to witness its dramaturgy.

This report describes the collective process of rehearsing the work. The choices regarding the tools used during the process in order to create movement and sound, are also explained. The relationship between today’s contemporary dance and the author’s own expression and aesthetics within movement is also being reflected on.