Fun 3 : Tanssia ja elektronista musiikkia yhdistävä improvisaatioteos
Kriikku, Sanni (2016)
Kriikku, Sanni
Savonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259750
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259750
Tiivistelmä
Tässä raportissa esitellään Sanni Kriikun taiteellisen opinnäytetyön tekoprosessia, Kriikun taustoja taiteen tekijänä sekä hänen tanssi- ja taidekäsitystään teokseen liittyen. Fun 3- teos esitettiin osana Lähtölaukaus -tanssifestivaalin ohjelmistoa Kuopion Sotkulla perjantaina 4.3.2016. Esiintyjinä teoksessa olivat Kriikun lisäksi Ilmari Kantola (beatbox, elektroniikka) ja Eetu Palomäki (koskettimet, elektroniikka). Esityksen valot suunnitteli Veli Pekka Kuronen ja sen pituus oli 35 minuuttia.
Esitys pohjautui strukturoituun improvisaatioon. Muusikot loivat ääntä käyttämällä kahta Kaoss-pad-laitetta, joiden avulla on mahdollista luoda luuppeja ja useita päällekäisiä ääniraitoja esitystilanteessa. Liikeimprovisaatiotehtävät perustuivat ajatukselle kääntää tanssille tätä musiikin kehittelyyn ja kerroksellisuuteen perustuvaa tekotapaa. Teos rakentui itsensä päälle kolmen esiintyjän toteuttamien muuntuvien ja kehittyvien tehtävien kautta. Näin se pyrki tarjoamaan katsojalle useita tapoja seurata esityksen prosessinomaista dramaturgiaa.
Kollektiivisen harjoitusprosessin kuvailun lisäksi raportissa avataan teoksen äänen ja liikkeen tuottamiseen käytettyjä työkaluja sekä niihin liittyviä valintoja. Lisäksi siinä pohditaan teoksen sekä Kriikun liikeilmaisun ja -estetiikkakäsityksen suhdetta nykytanssin kentän tämän hetken tilanteeseen ja trendeihin.
Esitys pohjautui strukturoituun improvisaatioon. Muusikot loivat ääntä käyttämällä kahta Kaoss-pad-laitetta, joiden avulla on mahdollista luoda luuppeja ja useita päällekäisiä ääniraitoja esitystilanteessa. Liikeimprovisaatiotehtävät perustuivat ajatukselle kääntää tanssille tätä musiikin kehittelyyn ja kerroksellisuuteen perustuvaa tekotapaa. Teos rakentui itsensä päälle kolmen esiintyjän toteuttamien muuntuvien ja kehittyvien tehtävien kautta. Näin se pyrki tarjoamaan katsojalle useita tapoja seurata esityksen prosessinomaista dramaturgiaa.
Kollektiivisen harjoitusprosessin kuvailun lisäksi raportissa avataan teoksen äänen ja liikkeen tuottamiseen käytettyjä työkaluja sekä niihin liittyviä valintoja. Lisäksi siinä pohditaan teoksen sekä Kriikun liikeilmaisun ja -estetiikkakäsityksen suhdetta nykytanssin kentän tämän hetken tilanteeseen ja trendeihin.