Kantaatit teillä tietämättömillä : Kantaattimessun valmistaminen seurakuntalaisten löytämiseksi
Rahko, Tuomo (2016)
Rahko, Tuomo
Oulun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259857
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259857
Tiivistelmä
Seurakunnat järjestävät jumalanpalveluksia, joissa väkimäärät pysyvät pieninä. Sunnuntaisin saman seurakunnan alueella järjestetään jumalanpalveluksia eri toimipisteissä. Kynnystä kirkkoon saapumiselle on pyritty laskemaan eri teemoilla. Vuosisatoja sitten kirkot täyttyivät perinteisin keinoin. Jumalanpalvelukset olivat monipuolisia ja kestivät useita tunteja sisältäen urku-, kuoro- ja orkesterimusiikkia. Nykyään messujen kestoja yritetään lyhentää, jotta kirkon penkit täyttyisivät seurakuntalaisista. Tuulipuku- ja haukkukirkkojen rinnalla messujen suunnittelussa olisi syytä ottaa mallia ja uusia aiheita historiasta. Olemme unohtaneet jumalanpalvelusten rikkaat perinteet.
Opinnäytetyössä tarkastelen, miten J.S. Bachin kantaatti toimii nykyajan messussa. 1700-luvulla kantaatti oli jumalanpalveluksen tärkein musiikillinen elementti, joka esitettiin ennen saarnaa evankeliumin luvun yhteydessä. Uusia kantaatteja sävellettiin miltei joka jumalanpalvelukseen, pois lukien paastonaika. Kantaattien tekstinä käytettiin kyseisen sunnuntain evankeliumitekstiä. Nykyisin kantaattien käyttö on vähäistä. Niitä esitetään pääasiassa vain konserteissa, joskus pelkkiä osia. Kantaattien käyttöä lisäämällä voisimme saada yhden merkittävän musiikillisen elementin rikastuttamaan messun sisältöä.
Yksi osa opinnäytetyötä oli kantaattimessu, jonka järjestin laskiaissunnuntaina 7.2.2016 Tuiran seurakunnassa, Pyhän Tuomaan kirkossa. Kantaattimessun kautta halusin selvittää, vaikuttaako perinteisellä tavalla järjestetty messu kirkossa kävijöiden väkimäärään, venyykö kantaatin sisältämä messu liian pitkäksi ja miten kantaatti vaikuttaa messun muuhun suunnitteluun. Työssäni selvitän myös mahdollisuuksia kantaattien käytön lisäämiselle messujen yhteydessä. Laskiaissunnuntain jumalanpalvelus toimitettiin normaalin messukaavan mukaisesti ja se rakennettiin barokin ajan musiikin ympärille. Evankeliumin lukua seurasi J.S. Bachin kantaatti BWV 22 ”Jesus nahm zu sich die Zwölfe”.
Kantaattimessuun saapui kolminkertainen väkimäärä normaalikävijämäärään verrattuna. Paikalle tuli väkeä eri seurakunnistakin, pelkän kantaatin vuoksi. Kirkkokansa toivoi vastaavantyyppisiä messuja järjestettävän useammin. Seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä olisi mahdollisuus järjestää monipuolisempia jumalanpalveluksia. Nykyistä jumalanpalvelustarjontaa tulisi järkeistää. On resurssien haaskausta järjestää 10–20 kilometrin välillä samanlaisia messuja kahden tunnin välein. Yhdessä tekemällä, useamman papin ja kanttorin voimin, messuihin voitaisiin sisällyttää rikkaampia musiikillisia elementtejä, jolloin seurakuntalaiset saisivat enemmän vastiketta maksetulle kirkollisverolle.
Opinnäytetyössä tarkastelen, miten J.S. Bachin kantaatti toimii nykyajan messussa. 1700-luvulla kantaatti oli jumalanpalveluksen tärkein musiikillinen elementti, joka esitettiin ennen saarnaa evankeliumin luvun yhteydessä. Uusia kantaatteja sävellettiin miltei joka jumalanpalvelukseen, pois lukien paastonaika. Kantaattien tekstinä käytettiin kyseisen sunnuntain evankeliumitekstiä. Nykyisin kantaattien käyttö on vähäistä. Niitä esitetään pääasiassa vain konserteissa, joskus pelkkiä osia. Kantaattien käyttöä lisäämällä voisimme saada yhden merkittävän musiikillisen elementin rikastuttamaan messun sisältöä.
Yksi osa opinnäytetyötä oli kantaattimessu, jonka järjestin laskiaissunnuntaina 7.2.2016 Tuiran seurakunnassa, Pyhän Tuomaan kirkossa. Kantaattimessun kautta halusin selvittää, vaikuttaako perinteisellä tavalla järjestetty messu kirkossa kävijöiden väkimäärään, venyykö kantaatin sisältämä messu liian pitkäksi ja miten kantaatti vaikuttaa messun muuhun suunnitteluun. Työssäni selvitän myös mahdollisuuksia kantaattien käytön lisäämiselle messujen yhteydessä. Laskiaissunnuntain jumalanpalvelus toimitettiin normaalin messukaavan mukaisesti ja se rakennettiin barokin ajan musiikin ympärille. Evankeliumin lukua seurasi J.S. Bachin kantaatti BWV 22 ”Jesus nahm zu sich die Zwölfe”.
Kantaattimessuun saapui kolminkertainen väkimäärä normaalikävijämäärään verrattuna. Paikalle tuli väkeä eri seurakunnistakin, pelkän kantaatin vuoksi. Kirkkokansa toivoi vastaavantyyppisiä messuja järjestettävän useammin. Seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä olisi mahdollisuus järjestää monipuolisempia jumalanpalveluksia. Nykyistä jumalanpalvelustarjontaa tulisi järkeistää. On resurssien haaskausta järjestää 10–20 kilometrin välillä samanlaisia messuja kahden tunnin välein. Yhdessä tekemällä, useamman papin ja kanttorin voimin, messuihin voitaisiin sisällyttää rikkaampia musiikillisia elementtejä, jolloin seurakuntalaiset saisivat enemmän vastiketta maksetulle kirkollisverolle.