Positiivisuuden hyödyt ohjaamisessa : Kohti sujuvampaa ryhmätyöskentelyä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan ohjaamista, kommunikaatiota ja ryhmätyöskentelyä teatterissa psykologian tutkimusten ja menetelmien valossa. Tutkimuksessa oletuksena on, että positiivisuus voi sujuvoittaa ryhmätyöskentelyä eri tavoilla teatterissa ja antaa lähtökohtia luovalle toiminnalle. Erityinen painopiste tutkimuksessa on positiivisella psykologialla, joka on ihmisten hyvinvointia tutkiva psykologian osa-alue. Työn lähtökohtana on kirjoittajan kiinnostus ja halu ymmärtää ohjaajan ja työryhmän vaikutusta työilmapiiriin ja työhyvinvointiin teatterityöskentelyssä. Tutkimuksen pyrkimys on selvittää, mitkä käytännön asiat vaikuttavat työskentelyilmapiiriin ja mitä voidaan tehdä työryhmän kommunikaation ja ryhmätyöskentelyn edistämiseksi. Tavoitteena kirjoittajalla on luoda tutkimuksiin perustuvaa faktapohjaa käytännön teatteriohjaamiselle. Työn alussa esitellään positiivisen psykologian termistöä ja tutkimuksia. Kirjoittaja on selvittänyt, mitä näyttöä positiivisuudesta on arkielämässä ja miten tätä tieota voisi soveltaa teatterikentällä. Työ etenee psykologian eri tutkimusten esittelyllä ja kirjoittaja vertaa näitä tutkimustuloksia omiin kokemuksiinsa ohjaamisessa ja ollessa muiden ohjattavana. Psykologian tutkimukset, joita työssä esitellään, käsittelevät muun muassa tunteiden ja eleiden tarttumista, tarkkailun ja kritiikin kohteena olemista, positiivisen psykologian menetelmiä, negatiivisten ja positiivisten kommenttien vaikutusta ryhmään, sekä johtopäätöksiin hyppäämistä. Tutkimuksessa päädytään siihen, että psykologian tutkimukset pitävät monelta osaa paikkansa kirjoittajan kokemuksissa. Psykologian tutkimusten mukaan sekä positiiviset että negatiiviset tunteet tarttuvat helposti. Ryhmän johtajalla on suuri vaikutus ryhmän optimismiin ja liika negatiivisuus voi haitata minkä tahansa ryhmän työskentelyä. Positiivisuus taas asettaa ryhmän jäsenet todennäköisemmin ajattelemaan luovasti ja tehokkaasti. Kirjoittaja kykenee toteamaan nämä tulokset tosiksi omissa kokemuksissaan. Kirjoittaja vetää myös johtopäätöksen siitä, että positiivisuus ja optimismi ovat tärkeitä työkaluja ohjaajalle sekä teatterityöryhmille

The research is about directing, communication and teamwork in theatre. These components are viewed through the methods and studies of psychology. The hypothesis of the research is that positivity can improve teamwork in different ways and further creative thinking and working in theatre. The research emphasizes positive psychology, which is a field of psychology that studies human well-being. The starting point of the writing is the writer’s interest to understand the director’s and work groups’ influence on well-being and atmosphere at workplaces in theatre. The goal of the research is to find out what steps can be taken to improve communication and teamwork of the working groups. The writer’s objective is also to understand theatre and directing through studied information. In the beginning, the terminology and studies of positive psychology are presented. The uses of positive thinking in general are sought and the writer speculates on how positive thinking can be used in theatre. Then different studies of psychology are presented and compared to the writer’s own experiences at directing and being directed. The studies address emotions – both positive and negative – and their impact on people. The conclusions are that the results of the psychology studies also hold true in the writer’s experiences. Studies show that both positive and negative emotions are highly contagious. The group leader has a great impact on the group’s optimism and excessive negative attitude can harm the work of any kind of group or team. On the other hand, positive thinking can make the group members think creatively and efficiently. The writer can also affirm these results in her own experiences. The final conclusions are that positive thinking and optimism are important tools for theatre directors and theatre groups.