1600-luvun tytön silkkimyssyn konservointi
Tervamäki, Tea (2016)
Tervamäki, Tea
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060111305
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060111305
Tiivistelmä
Opinnäytetyönä konservoitiin Turun tuomiokirkon hautavaatearkistoon kuuluva 1600 –luvulta peräisin oleva tytön silkkimyssy. Konservoinnin tavoitteena oli saada pahasti vaurioituneesta myssystä ehyempi ja siten näyttelykelpoisempi kokonaisuus. Silkkimyssy on kaavailtu asettaa näytille vuonna 2017 Turun tuomiokirkossa avautuvaan väliaikaiseen näyttelyyn. Näyttely on osa tekstiilitutkia Tuulia Lampisen tohtorinväitöstä, jonka aiheena on historiallisista silkkikankaista saatavaa suunnittelijatieto.
Silkkimyssy koostuu päällys- ja vuorikankaasta, jotka kuituanalyysissä vahvistettiin olevan silkkiä. Tuulia Lampinen tutki päällyskankaan sidoksen, ja totesi sen olevan satiini liseréetä. Kankaan pienikokoinen kaari- ja kukkakuvio on tullut muotiin 1660 –luvulla. Kangas on todennäköisesti kudottu Hollannissa. Kankaan yksinkertaisempi rakenne viittaisi sen myös olevan hollantilaista alkuperää, jossa silkinkudonta oli vasta kehittymäisillään barokinaikaan. Kangas on siis todennäköisesti hollantilaista alkuperää ja kankaan kuvion perusteella myssy voidaan ajoittaa 1600 –luvun loppupuolelle.
Konservoinnin kannalta olennaista oli etukappaleen vaurioiden korjausompeleiden suuntaa-antava ajoittaminen, sekä takakappaleen tummien tahrojen tunnistaminen FTIR –mittauksissa proteiinitahroiksi. Koska korjausompeleet ovat mitä suurimmalla varmuudella tehty vasta hautavaatearkiston aikana, voitiin ne lukea esineen käyttöhistorian ulkopuolelle ja siten poistaa. Tahrojen proteiinipitoisuus taas tuki olettamusta että tahrat ovat syntyneet ruumiin haurastuessa, jolloin niihin kohdistuvia konservointitoimenpiteitä pyrittiin välttämään.
Koska kyseessä oli ensisijaisesti tutkimusaineistoksi tarkoitettu tekstiili, lähestyttiin tytön silkkimyssyn konservointia arkeologisen konservoinnin näkökulmasta toteuttaen minimaalisen intervention periaatetta. Etukappaleen reikien koettiin vaikeuttavan silkkimyssyn hahmottamista, vieden katsojan huomion päällyskankaan sidoksesta ja myssyn muodosta. Molemmat etukappaleet tuettiin päällyskankaan sävyiseksi tuetulla medium weight silkkihabutailla, joka samalla täydensi etukappaleen reiät.
Lopuksi tytön silkkimyssylle valmistettiin sen rakennetta paremmin tukeva näyttely- ja säilytystuki.
Silkkimyssy koostuu päällys- ja vuorikankaasta, jotka kuituanalyysissä vahvistettiin olevan silkkiä. Tuulia Lampinen tutki päällyskankaan sidoksen, ja totesi sen olevan satiini liseréetä. Kankaan pienikokoinen kaari- ja kukkakuvio on tullut muotiin 1660 –luvulla. Kangas on todennäköisesti kudottu Hollannissa. Kankaan yksinkertaisempi rakenne viittaisi sen myös olevan hollantilaista alkuperää, jossa silkinkudonta oli vasta kehittymäisillään barokinaikaan. Kangas on siis todennäköisesti hollantilaista alkuperää ja kankaan kuvion perusteella myssy voidaan ajoittaa 1600 –luvun loppupuolelle.
Konservoinnin kannalta olennaista oli etukappaleen vaurioiden korjausompeleiden suuntaa-antava ajoittaminen, sekä takakappaleen tummien tahrojen tunnistaminen FTIR –mittauksissa proteiinitahroiksi. Koska korjausompeleet ovat mitä suurimmalla varmuudella tehty vasta hautavaatearkiston aikana, voitiin ne lukea esineen käyttöhistorian ulkopuolelle ja siten poistaa. Tahrojen proteiinipitoisuus taas tuki olettamusta että tahrat ovat syntyneet ruumiin haurastuessa, jolloin niihin kohdistuvia konservointitoimenpiteitä pyrittiin välttämään.
Koska kyseessä oli ensisijaisesti tutkimusaineistoksi tarkoitettu tekstiili, lähestyttiin tytön silkkimyssyn konservointia arkeologisen konservoinnin näkökulmasta toteuttaen minimaalisen intervention periaatetta. Etukappaleen reikien koettiin vaikeuttavan silkkimyssyn hahmottamista, vieden katsojan huomion päällyskankaan sidoksesta ja myssyn muodosta. Molemmat etukappaleet tuettiin päällyskankaan sävyiseksi tuetulla medium weight silkkihabutailla, joka samalla täydensi etukappaleen reiät.
Lopuksi tytön silkkimyssylle valmistettiin sen rakennetta paremmin tukeva näyttely- ja säilytystuki.