Teatterin menetelmät osallistavan suunnittelun muotona : Näkökulmia toiminnallisiin innovaatioprosesseihin

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee osallistavan teatterin nykytilaa sekä yhtymäpintoja osallistavan suunnittelun kanssa. Työn teoriaosuudessa tutustutaan osallistamisen käsitteeseen teatterin ja muotoilun aloilla sekä esimerkkeihin teatterin menetelmien käytöstä osallistavan muotoilun kontekstissa ja organisaatiotutkimuksessa. Empiirisessä osuudessa tarkastellaan tapausesimerkkejä osallistavista teatterityöpajoista muotoilijoiden ja muotoilun opiskelijoiden kanssa sekä tutkitaan mitä erityislaatuja teatterin menetelmät nostavat esiin osallistavan suunnittelun muotona.

Tapausesimerkit on kerätty kirjoittajan työskennellessä Etelä-Tanskan yliopiston Teatteri Labrassa esineteatterin ja teatteri-improvisaation menetelmillä vuosina 2014–2015. Kaikki työpajat on videoitu, ja materiaali on toiminut aineistona työpajojen tarkempaa analyysiä varten.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta sekä osallistavan teatterin että osallistavan suunnittelun kehittyneen taiteilija-/muotoilijakeskeisyydestä kohti prosessimaista työskentelyä, joka pohjaa yhteisön ja sidosryhmien tarpeisiin. Teatterillisten tilanteiden jakaminen ja vuorovaikutteisuus mahdollistavat yhteisen reflektion ja yhteisöllisen oppimisen. Esineteatteria voidaan suositella muotoiluprosesseihin toiminnalliseksi tutkimustavaksi, joka tarjoaa paljon menetelmiä muotoilijan näkökulman vaihtamiseen, totuttujen käytäntöjen kyseenalaistamiseen sekä esineiden, tilan, sidosryhmien ja uudenlaisten liikemahdollisuuksien tutkimiseen kokemuksellisesti. Osallistujan haasteena on improvisaatioon suostuminen, yllätysten sietäminen ja kontrollista luopuminen.

This Bachelor’s thesis presents research about the current state of participatory theatre and its meeting points with participatory design. To begin, I provide a theoretical overview of the notion of participation in both theatre and design. I follow this with examples from researchers who have engaged with theatre methods in participatory design contexts and in organisational research. In the empirical section, I study three cases of participatory theatre workshops between designers and design master’s students to draw conclusions about the special qualities of theatre methods as a form of participatory design.

The case studies are conducted as a part of my work with object theatre and improvisational (impro) theatre in the Theatre Lab at the University of Southern Denmark, 2014–2015. All workshops have been video recorded and the material used as data for further analysis.

Based on my research, I conclude that both participatory theatre and participatory design have shifted from artist/designer-based methods to acknowledge process-oriented approaches, and the different needs of communities and stakeholders. Interactivity and sharing in theatrical workshops provide a platform for collective reflections and mutual learning. I propose object theatre as an action-based learning and research approach for designers. Theatre enables designers to take a different perspectives, to question learned practices and explore objects, spaces, stakeholders and new movement possibilities in an experiental way. The challenge for participants is to comply with the open rules of impro theatre, to bear suprises and to lose control.