Samastumisen kolmas ulottuvuus : Stereoskooppisen elokuvan vaikutus koettuun samastumiseen
Häkkinen, Janne (2016)
Häkkinen, Janne
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060211549
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060211549
Tiivistelmä
Ihmisen kasvot valkokankaalla herättävät katsojassa aina jonkinlaisen reaktion. Usein tässä on kyse samastumisesta ja siihen sisältyvästä empatiasta. Usein katsomme valkokankaalla kaksiulotteista kuvaa, mutta miten samastuminen muuttuu, jos kuva onkin stereoskooppinen, näennäisen kolmiulotteinen?
Opinnäytetyö tutkii juuri tätä samastumisen ja stereoskooppisen elokuvan suhdetta. Ymmärtääksemme näiden asioiden välisiä suhteita, tulee meidän tietää myös jotain niiden teorioista ja teknis-taiteellisesta toimintamallista. Opinnäytetyö käsittelee elokuvan hahmoihin samastumisen prosesseja eri teoreettikojen esittämistä näkökulmista ja pyrkii myös valottamaan stereoskooppisen kuvan historiaa ja tekniikkaa eri kulmista.
Toiminnallinen opinnäyte sisältää teososan, jonka sisältöä, teknistä toteutusta ja elokuvan onnistumista stereoskooppisena teoksena etenkin samastumisen suhteen analysoidaan tarkemmin. Stereoskooppisesti toteutettu lyhytelokuva, työnimeltään Merkkipäivä, kertoo absurdin komedian keinoin Tumpin surkuhupaisan tarinan. Lyhytelokuva on Metropolian tuotantoa ja se on tehty yhteistyössä Karelia-ammattikorkeakoulun, Canon Finlandin ja elokuvayhtiö Trikkielokuvan kanssa.
Pääasiallinen tutkimuskysymys on: millä tavoin stereoskooppinen kuva – jossa hahmon kasvot on mahdollista nähdä pyöreinä; kolmiulotteisen kaltaisina – auttaa katsojaa hyppäämään elokuvan maailmaan? Vai toimiiko stereoskooppisuus käänteisesti samastumisen suhteen; vieraannuttaako stereoskooppinen kuva katsojaa enemmän kuin kaksiulotteinen? Opinnäytetyö vastaa näihin kysymyksiin kirjallisuuden, nettilinkkien, videoiden, esseiden ja tutkimusten kautta.
Opinnäytetyön lopputulokset eivät ole täysin aukottomia, mutta voidaan vetää johtopäätös, ettei stereoskooppisuus tarjoa mitään oikopolkua katsojan sympatian tai empatian herättämiseen; se vain tarjoaa elokuvantekijän kalustepakkiin uuden työkalun jolla voidaan vaikuttaa ainakin joidenkin katsojien kokemukseen.
Opinnäytetyö tutkii juuri tätä samastumisen ja stereoskooppisen elokuvan suhdetta. Ymmärtääksemme näiden asioiden välisiä suhteita, tulee meidän tietää myös jotain niiden teorioista ja teknis-taiteellisesta toimintamallista. Opinnäytetyö käsittelee elokuvan hahmoihin samastumisen prosesseja eri teoreettikojen esittämistä näkökulmista ja pyrkii myös valottamaan stereoskooppisen kuvan historiaa ja tekniikkaa eri kulmista.
Toiminnallinen opinnäyte sisältää teososan, jonka sisältöä, teknistä toteutusta ja elokuvan onnistumista stereoskooppisena teoksena etenkin samastumisen suhteen analysoidaan tarkemmin. Stereoskooppisesti toteutettu lyhytelokuva, työnimeltään Merkkipäivä, kertoo absurdin komedian keinoin Tumpin surkuhupaisan tarinan. Lyhytelokuva on Metropolian tuotantoa ja se on tehty yhteistyössä Karelia-ammattikorkeakoulun, Canon Finlandin ja elokuvayhtiö Trikkielokuvan kanssa.
Pääasiallinen tutkimuskysymys on: millä tavoin stereoskooppinen kuva – jossa hahmon kasvot on mahdollista nähdä pyöreinä; kolmiulotteisen kaltaisina – auttaa katsojaa hyppäämään elokuvan maailmaan? Vai toimiiko stereoskooppisuus käänteisesti samastumisen suhteen; vieraannuttaako stereoskooppinen kuva katsojaa enemmän kuin kaksiulotteinen? Opinnäytetyö vastaa näihin kysymyksiin kirjallisuuden, nettilinkkien, videoiden, esseiden ja tutkimusten kautta.
Opinnäytetyön lopputulokset eivät ole täysin aukottomia, mutta voidaan vetää johtopäätös, ettei stereoskooppisuus tarjoa mitään oikopolkua katsojan sympatian tai empatian herättämiseen; se vain tarjoaa elokuvantekijän kalustepakkiin uuden työkalun jolla voidaan vaikuttaa ainakin joidenkin katsojien kokemukseen.