Deformoituneen taidekeramiikkalaatan konservointi : Rut Bryk: Piritta
Ilmonen, Veli-Matti (2016)
Ilmonen, Veli-Matti
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060211589
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060211589
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on keramiikkataiteilija Rut Brykin taidekeramiikkalaatta Pirittan konservointi. Teos on vuodelta 1955 ja se kuuluu Designmuseon kokoelmiin. Pirittan materiaali on fajanssia, ja se on lasitettu etupuolelta paksuilla ja värikkäillä kerroksilla. Piritta oli esillä Arabian museossa kesään 2012 asti, jolloin se putosi seinältä pahasti vaurioituen ja on siitä lähtien odottanut konservointia. Teos halkesi kolmeen osaan, ja sen pinnasta irtosi 12 lasitetta ja keramiikkamassaa sisältävää suurempaa palaa ja noin 100 pienempää sirpaletta.
Rut Bryk on Suomen keramiikkataiteen keskeisiä hahmoja. Hän teki Arabian taideosastolla viisi vuosikymmentä kestäneen uran, jonka aikana hän siirtyi figuratiivisista modernin maalaustaiteen tyylisuuntien inspiroimista töistä abstraktin geometrisen ilmaisun pariin. Piritta edustaa Brykin 1950-luvun tuotannolle tyypillistä figuratiivista työtä, jonka tyylissä on sävyjä kubismista, naivismista ja kolorismista. Opinnäytetyössä käsitellään myös huokoisen keramiikan konservoinnin problematiikkaa niin materiaalin määritelmien kuin käytännön esimerkkien kautta.
Pirittan rakenne oli vaurioitunut jo keramiikan valmistukseen kuuluvassa polttovaiheessa, jolloin massaan jääneet hiili- ja rikkiyhdisteiden palokaasut aiheuttivat teoksen pinnan pullistumisen useasta kohtaa ja massan halkeamisen noin puolen sentin syvyydestä lasitteen alta. Rakenne jäi jännitykseen, joka pääsi purkautumaan putoamisen yhteydessä aiheuttaen pintaan pahoja deformaatioita.
Konservointisuunnitelman lähtökohtana on teoksen rakenteellisen kunnon vahvistaminen lisävaurioiden ehkäisemiseksi. Uniikin taidekeramiikkaesineen yhtenäinen ulkonäkö on yhtä lailla tärkeä, joten käsittelyyn kuuluu puutoskohtien täydentäminen ja retusointi. Konservointitoimenpiteet sisälsivät pullistumien vaurioittaman rakenteen vahvistamisen, irronneiden palojen liimaamisen paikoilleen, rakenneosien yhdistämisen, puutoskohtien täydentämisen ja retusoinnin. Konservointikäsittelyn jälkeen teoksen rakenne on huomattavasti kestävämpi ja sen ulkonäkö yhtenäistyi olennaisesti.
Rut Bryk on Suomen keramiikkataiteen keskeisiä hahmoja. Hän teki Arabian taideosastolla viisi vuosikymmentä kestäneen uran, jonka aikana hän siirtyi figuratiivisista modernin maalaustaiteen tyylisuuntien inspiroimista töistä abstraktin geometrisen ilmaisun pariin. Piritta edustaa Brykin 1950-luvun tuotannolle tyypillistä figuratiivista työtä, jonka tyylissä on sävyjä kubismista, naivismista ja kolorismista. Opinnäytetyössä käsitellään myös huokoisen keramiikan konservoinnin problematiikkaa niin materiaalin määritelmien kuin käytännön esimerkkien kautta.
Pirittan rakenne oli vaurioitunut jo keramiikan valmistukseen kuuluvassa polttovaiheessa, jolloin massaan jääneet hiili- ja rikkiyhdisteiden palokaasut aiheuttivat teoksen pinnan pullistumisen useasta kohtaa ja massan halkeamisen noin puolen sentin syvyydestä lasitteen alta. Rakenne jäi jännitykseen, joka pääsi purkautumaan putoamisen yhteydessä aiheuttaen pintaan pahoja deformaatioita.
Konservointisuunnitelman lähtökohtana on teoksen rakenteellisen kunnon vahvistaminen lisävaurioiden ehkäisemiseksi. Uniikin taidekeramiikkaesineen yhtenäinen ulkonäkö on yhtä lailla tärkeä, joten käsittelyyn kuuluu puutoskohtien täydentäminen ja retusointi. Konservointitoimenpiteet sisälsivät pullistumien vaurioittaman rakenteen vahvistamisen, irronneiden palojen liimaamisen paikoilleen, rakenneosien yhdistämisen, puutoskohtien täydentämisen ja retusoinnin. Konservointikäsittelyn jälkeen teoksen rakenne on huomattavasti kestävämpi ja sen ulkonäkö yhtenäistyi olennaisesti.