Hiljainen raportointi osastotyössä : Edut ja haitat hoitohenkilökunnan kokemana

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa hoitajien kokemuksia hiljaisesta raportoinnista Vaasan kaupunginsairaalan osastolla 6. Tavoitteena oli selvittää miten hiljainen raportointi koettiin osastolla sekä miten hiljaista raportointia voitaisiin kehittää tulevaisuudessa. Tutkimus ongelmina olivat hoitajien kokemukset hiljaisesta raportoinnista osastotyössä sekä miten raportointia voitaisiin kehittää tai parantaa heitä paremmin palvelevaksi. Teoreettinen viitekehys koostuu hoitotyön kirjaamisesta, eri raportointimenetelmistä ja hoitotyön kirjaamista säätelevistä laeista. Empiirinen osa toteutettiin kyselykaavakkeen avulla. Aineisto kerättiin kyselykaavakkeen avulla, jossa kysymykset olivat avoimia, eikä vastaajalle ehdotettu vastausta. Vastaukset analysoitiin käyttäen induktiivista eli aineistolähtöistä analyysia. Kyselykaavakkeisiin vastasi 12 osastolla työskentelevää hoitajaa. Empiirisen tutkimustiedon avulla hankittiin tietoa Vaasan kaupunginsairaalan osasto 6:n hiljaisen raportoinnin eduista ja haitoista sekä sen kehittämistarpeista. Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että hiljainen raportointi koetaan toimivaksi raportointimenetelmäksi Vaasan kaupunginsairaalan osastolla 6. Saatujen vastausten perusteella hiljaisen raportoinnin tukena tarvitaan suullista raportointia päivän tärkeistä asioista. Keskeisenä etuna hoitohenkilökunta koki hiljaisen raportoinnin lyhentävän raportointiin käytettyä aikaa ja täten lisäten potilastyössä oloa. Keskeisinä haittoina hoitohenkilökunta koki hiljaisen raportin aikana olevat häiriötekijät sekä puutteellisen kirjaamisen. Hoitohenkilökunnan kirjaamista voidaan kehittää erilaisten koulutusten avulla, ja täten parantaa hiljaisen raportin laatua. Hiljaisen raportoinnin onnistumiseen voidaan myös vaikuttaa järjestämällä hoitohenkilökunnalle rauhallinen tila raportin lukua varten sekä riittävästi päätelaitteita.

The purpose of this bachelor's thesis was to identify nurses’ experiences of silent reporting in ward 6 in Vaasa city hospital. The aim was to find out what how the staff experiences silent reporting and how silent reporting could be developed in the future. The research problems were the nurses’ experiences of the silent reporting in a ward and how silent reporting could be developed or improved so that it would better meet their needs.

The theoretical framework includes nursing documentation, different methods of documentation and the legislation that regulates nursing documentation. The empirical part was carried out with a questionnaire. The material was collected with a questionnaire with open ended questions with no response options. The responses were analyzed using inductive or material-based analysis. The questionnaire was answered by 12 nurses who worked in the ward. Empirical data was used to get information about the pros and cons and development needs of silent reporting in ward 6 in Vaasa city hospital.

The results show that silent reporting is felt to be a well-working reporting method in ward 6 in Vaasa city hospital. According to the responses oral reporting is needed to support the silent reporting .The time used for reporting was shorter with silent reporting and thus the staff had more time with the patients. This was felt to be an important positive side. The negative sides of silent reporting include the distractions during the reporting and insufficient documentation. Nursing documentation can be developed with staff training. Also having a quiet room for reading the report and enough computers can promote silent reporting.