Aristoteles Tietokoneessa

Abstract

Opinnäytetyöni esittelee, miten jo antiikin Kreikan ajoilta tunnettuja tarinankerronnan oppeja voidaan hyödyntää ihmisen ja tietokoneen välisen vuorovaikutuksen suunnittelussa. Brenda Laurelin kirjoittama teos Computers as Theatre (2014) toimii opinnäytetyöni tärkeimpänä lähteenä.

Opinnäytetyöni alussa kerrotaan käyttöliittymistä sekä ihmisen ja tietokoneen välisenkommunikoinnin kehittymisestä vuosikymmenien saatossa. Käydään läpi myös lyhyesti käytettävyyttä sekä käyttökokemusta. Kun on käyty läpi opinnäytetyöni aiheeseen liittyvää historiikkia ja oleellista käsitteistöä, tarkastellaan tietokoneaktiviteettien ja teatterin välisiä yhteneväisyyksiä: molemmat ovat luonteeltaan mimeettisiä ja molemmissa on osallisena toimijoita, joilla on jonkinlainen päämäärä esityksessä.

Opinnäytetyössä perehdytään myös niihin tekijöihin, joista toimiva esitys rakentuu. Tutustutaan tragedian kuuteen elementtiin Aristoteleen mukaan, joiden kautta voidaan johtaa näkemys näytelmän kausaalisista suhteista. Aristoteleen mukaan juoni on kaikkein tärkein kuudesta elementistä, joten käydään tarkemmin läpi, miten toimiva juoni rakentuu. Opinnäytetyön itutkii näitä elementtejä myös ihmisen ja tietokoneen välisessä vuorovaikutuksessa.

Tämän opinnäytetyön innoittajana toimi rakennusalalle kehitetty ohjelmisto, jonka suunnitteluun osallistuin aktiivisesti. Lopuksi kerrotaankin ohjelman kehittämisestä.

This thesis investigates ways in which storytelling methods first defined already in times of ancient Greece can be utilised in planning human-computer interaction. Brenda Laurel’s book Computers as Theatre (2014) provides the main theoretical framework for the thesis.

The thesis begins by discussing user interfaces and describing how communication between humans and computers has developed over time. The principles of usability and user experience are also defined. After a short history of the basic themes and opening up the main terms relevant to the thesis I move on to discuss some similarities between computer activities and theatre: both are by nature mimetic, and both involve agents that have certain objectives within the representation.

The thesis also describes the elements contributing to a well-functioning representation. It introduces six elements of tragedy as defined by Aristotle. The elements allow building an understanding of the causal relations of a play. Particular attention is paid on how a functional plot can be constructed, as Aristotle highlights plot as the most important of the six elements. The thesis also discusses how the elements are relevant within the context of human-computer interaction.

What inspired me to write this thesis was being a part of developing a software for construction business. The final part of the thesis describes the process of building the software.