1950-luvun lakatun pöydän konservointi
Karoniemi, Laura (2016)
Karoniemi, Laura
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016091914412
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016091914412
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli Keravan museon kokoelmiin kuuluvan 1950-luvun soikion muotoisen pöydän konservointi. Pöydän soikion muotoinen pöytälevy koostuu noin 2 cm leveistä mäntysoiroista, jotka ovat hieman halkeilleet kosteusvaihteluiden vaikutuksesta. Pöytälevyn kannelta ja jalkojen alapäistä puuttuu paljon lakkapintaa, ja näiltä alueilta puu oli harmaantunut. Pöytälevyn jäljellä oleva lakkapinta oli pahasti irti. Tavoitteena oli kiinnittää ja elvyttää pöydän lakkapinta käyttämällä pelkästään liuottimia ja vaalentaa harmaantuneet puuosat.
Pöytälevyn kapeampaan päähän on jyrsitty soikion muotoinen syvennys, joka on todennäköisesti ollut paikka kukkaruukulle tai tarjottimelle. Pöytä on todennäköisesti toiminut kukka- tai sohvapöytänä. Pöytä on peräisin vuonna 1952 valmistuneesta Keravan entisestä kauppalantalon rakennuksesta. Rakennuksen sisätilojen yksityiskohtien suunnitteluun on osallistunut sisustusarkkitehti ja muotoilija Ilmari Tapiovaara. Tyylillisesti pöytä on Tapiovaaralle ominainen. Osana opinnäytetyötä on tutkia, onko soikion muotoinen pöytä Ilmari Tapiovaaran suunnittelema.
Difenyyliamiinitestillä ja FTIR-analyysillä selvitettiin lakan olevan nitroselluloosalakkaa. Lakkapinnan konservointiin käytettiin kahta eri liuotinseosta; asetonin ja Ligroinin seosta suhteessa 4+10 sekä etanolin, asetonin ja Ligroinin seosta suhteessa 4+4+10. Harmaantuneet puualueet vaalennettiin 5-prosenttisella ja 10-prosenttisella oksaalihapolla sekä deionisoidulla vedellä.
Pöytälevy suojalakattiin 10-prosenttisella Regalrez® Furniture Varnish -lakalla, joka on hiilivetyhartsi. Puualueet, joilta alkuperäistä lakkapintaa puuttui, käsiteltiin ennen suojalakkausta eristävällä kerroksella, jotta ne eivät tummuisi liikaa. Eristävään kerrokseen käytettiin Funoria, joka on merilevästä uutettu liima-aine. Alueet joilta alkuperäistä lakkapintaa puuttui, jäivät mataksi suojalakkauksen jälkeen. Siveltimellä levitettiin Regalrezia® ohuina viivoina mattapintaisille puualueille, jolloin ne eivät erottuneet kiiltävästä lakkapinnasta niin paljoa. Tällä tratteggio-tekniikaksi kutsutulla menetelmällä pöytälevyn pinnasta saatiin eheämmän näköinen. Konservoinnin tavoitteet toteutuivat, mutta toimenpiteiden kestävyyttä on vaikea arvioida.
Pöytälevyn kapeampaan päähän on jyrsitty soikion muotoinen syvennys, joka on todennäköisesti ollut paikka kukkaruukulle tai tarjottimelle. Pöytä on todennäköisesti toiminut kukka- tai sohvapöytänä. Pöytä on peräisin vuonna 1952 valmistuneesta Keravan entisestä kauppalantalon rakennuksesta. Rakennuksen sisätilojen yksityiskohtien suunnitteluun on osallistunut sisustusarkkitehti ja muotoilija Ilmari Tapiovaara. Tyylillisesti pöytä on Tapiovaaralle ominainen. Osana opinnäytetyötä on tutkia, onko soikion muotoinen pöytä Ilmari Tapiovaaran suunnittelema.
Difenyyliamiinitestillä ja FTIR-analyysillä selvitettiin lakan olevan nitroselluloosalakkaa. Lakkapinnan konservointiin käytettiin kahta eri liuotinseosta; asetonin ja Ligroinin seosta suhteessa 4+10 sekä etanolin, asetonin ja Ligroinin seosta suhteessa 4+4+10. Harmaantuneet puualueet vaalennettiin 5-prosenttisella ja 10-prosenttisella oksaalihapolla sekä deionisoidulla vedellä.
Pöytälevy suojalakattiin 10-prosenttisella Regalrez® Furniture Varnish -lakalla, joka on hiilivetyhartsi. Puualueet, joilta alkuperäistä lakkapintaa puuttui, käsiteltiin ennen suojalakkausta eristävällä kerroksella, jotta ne eivät tummuisi liikaa. Eristävään kerrokseen käytettiin Funoria, joka on merilevästä uutettu liima-aine. Alueet joilta alkuperäistä lakkapintaa puuttui, jäivät mataksi suojalakkauksen jälkeen. Siveltimellä levitettiin Regalrezia® ohuina viivoina mattapintaisille puualueille, jolloin ne eivät erottuneet kiiltävästä lakkapinnasta niin paljoa. Tällä tratteggio-tekniikaksi kutsutulla menetelmällä pöytälevyn pinnasta saatiin eheämmän näköinen. Konservoinnin tavoitteet toteutuivat, mutta toimenpiteiden kestävyyttä on vaikea arvioida.