Use of Viability PCR in Food Pathogen Diagnostics
Katajamäki, Sini-Riikka (2016)
Katajamäki, Sini-Riikka
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016111016008
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016111016008
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tehtiin Thermo Fisher Scientificille tavoitteena kehittää viability PCR -menetelmä ainoastaan elävien bakteerien havaitsemiseksi ruokanäytteistä. Reaaliaikainen PCR (qPCR) on elintarvikediagnostiikassa yleisesti käytetty tekniikka sen nopeuden, yksinkertaisuuden ja spesifisyyden vuoksi. Menetelmä ei kuitenkaan kykene erottelemaan eläviä patogeenejä kuolleista. Kuolleista soluista saatavien signaalien hiljentämiseksi on kehitetty väriaineita, jotka läpäisevät vahingoittuneen bakteerin solukalvon ja sitoutuvat kovalenttisesti nukleiinihappoihin estäen niiden monistumisen qPCR:ssä.
Tässä työssä vertailtiin kahden kaupallisen värin toimintaa genomisella DNA:lla ja soluilla. Värin spesifisyyttä ja eri tekijöiden vaikutusta tehokkuuteen arvioitiin optimaalisten reaktio-olosuhteiden löytämiseksi. Työssä tutkittiin konsentraatioiden ja näytteen koostumuksen, inkubaatio- ja fotoaktivaatio-olosuhteiden, amplikonin pituuden ja detektiokemian vaikutusta DNA:n inhibointitehokkuuteen.
Kokeet osoittivat menetelmän tehokkuuden olevan riittämätön yhdellä elintarvikediagnostiikassa rutiininomaisesti käytetyllä amplikonilla. Kohdeamplikonin pituuden huomattiin vaikuttavan merkittävästi värin inhibointikykyyn. Myös käytetyllä detektiokemialla oli vaikutusta kuolleista soluista peräisin olevan DNA:n detektiomääriin. Tulokset osoittivat, että alhainen reagenssipitoisuus oli tehokkain käyttäessä soluja. Pidempi amplikoni yhdessä pidennetyn fotoaktivaatiovaiheen kanssa voisi parantaa tehokkuutta edelleen.
Saatujen tulosten perusteella kuolleiden solujen signaalien inhibointi olisi mahdollista ruokanäytteillä. Menetelmän tehokkuutta voisi parantaa kasvattamalla detektoitavan amplikonin pituutta, käyttämällä alhaisempaa reagenssikonsentraatiota ja edelleen optimoimalla PCR protokollan parametrejä.
Tässä työssä vertailtiin kahden kaupallisen värin toimintaa genomisella DNA:lla ja soluilla. Värin spesifisyyttä ja eri tekijöiden vaikutusta tehokkuuteen arvioitiin optimaalisten reaktio-olosuhteiden löytämiseksi. Työssä tutkittiin konsentraatioiden ja näytteen koostumuksen, inkubaatio- ja fotoaktivaatio-olosuhteiden, amplikonin pituuden ja detektiokemian vaikutusta DNA:n inhibointitehokkuuteen.
Kokeet osoittivat menetelmän tehokkuuden olevan riittämätön yhdellä elintarvikediagnostiikassa rutiininomaisesti käytetyllä amplikonilla. Kohdeamplikonin pituuden huomattiin vaikuttavan merkittävästi värin inhibointikykyyn. Myös käytetyllä detektiokemialla oli vaikutusta kuolleista soluista peräisin olevan DNA:n detektiomääriin. Tulokset osoittivat, että alhainen reagenssipitoisuus oli tehokkain käyttäessä soluja. Pidempi amplikoni yhdessä pidennetyn fotoaktivaatiovaiheen kanssa voisi parantaa tehokkuutta edelleen.
Saatujen tulosten perusteella kuolleiden solujen signaalien inhibointi olisi mahdollista ruokanäytteillä. Menetelmän tehokkuutta voisi parantaa kasvattamalla detektoitavan amplikonin pituutta, käyttämällä alhaisempaa reagenssikonsentraatiota ja edelleen optimoimalla PCR protokollan parametrejä.