β-hydroksibutyraatin ja γ-hydroksibutyraatin kvantitatiivinen määrittäminen vainajan verestä ja virtsasta sekä menetelmän validointi
Tetri, Heidi (2016)
Tetri, Heidi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016111416159
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016111416159
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Oikeustoksikologiayksikön Helsingin Kytösuontien toimipisteen laboratoriossa. Laboratorion toiminta on osana Valtion palvelut-osastoa, joka esimerkiksi ohjaa ja valvoo kuolemansyyn selvittämistä ja tekee oikeustoksikologisia alkoholi-, huume-, ja lääkeainemäärityksiä oikeuslaitoksen, lainvalvonnan, terveyden- ja päihdehuollon sekä työterveyshuollon tarpeisiin.
Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus on tarpeellinen silloin kun oikeuslääketieteellisessä kuolemansyyn selvityksessä kuolemansyytä ei voida ulkoisesti todeta. Äkillisissä ja odottamattomissa kuolemissa on hyvin tärkeää saada tietoa esim. vainajan terveydentilasta, tällöin suoritetaan oikeustoksikologisia laboratoriotutkimuksia pääasiassa vainajien verestä, virtsasta, lasiaisesta, maksasta, mahansisällöstä, lihaksesta, hiuksista tai muista saatavilla olevista näytematriiseista.
Tässä työssä näytematriiseina käytettiin post mortem -verta ja -virtsaa. Työn tarkoituksena oli määrittää kvantitatiivisesti vainajanäytteistä γ- (GHB) ja β-hydroksibutyraatti (BHB) sekä validoida menetelmä. BHB:ta voidaan pitää hyvänä biomarkkerina alkoholiketoasidoosille. BHB:ta analysoitaessa voidaan erotella alkoholiketoasidoosi, diabeettinen ketoasidoosi ja hypersmolaarinen hyperglykeeminen tila toisistaan. GHB on erittäin vaarallinen viihdekäytössä oleva huumausaine, jonka akuutti myrkyllisyys on aiheuttanut useita tahattomia kuolemia. GHB:ta käytetään jonkin verran myös seksuaalirikoksissa huumaavien ominaisuuksien vuoksi. Näytteet analysoitiin kaasukromatografia-massaspektrometrisesti.
Työssä validoitavia parametreja oli menetelmän kalibroinnin lineaarisuus ja tarkkuus, kalibroinnin oikeellisuus ja tarkkuus, detektio- ja määritysrajat, toistuvuus, ulkoinen näyttö tulosten oikeellisuudesta, matriisiefektin määrittäminen, mittausepävarmuus ja laajennettu mittausepävarmuus.
Menetelmän todettiin olevan riittävän tarkka ja lineaarinen käyttötarkoitukseensa. Detektiorajaksi saatiin γ-hydroksibutyraatille 1 mg/l ja β-hydroksibutyraatille 37 mg/l. Määritysrajaksi GHB:lle verestä ja virtsasta saatiin 3 mg/l ja BHB:lle 50 mg/l. Raportointiraja BHB:lle on 50 mg/l ja GHB:lle elävistä potilaista 10 mg/l ja vainajista 50 mg/l.
Menetelmä täyttää vaatimukset ja sitä voidaan käyttää määritettäessä kvantitatiivisesti β- ja γ-hydroksibutyraattia.
Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus on tarpeellinen silloin kun oikeuslääketieteellisessä kuolemansyyn selvityksessä kuolemansyytä ei voida ulkoisesti todeta. Äkillisissä ja odottamattomissa kuolemissa on hyvin tärkeää saada tietoa esim. vainajan terveydentilasta, tällöin suoritetaan oikeustoksikologisia laboratoriotutkimuksia pääasiassa vainajien verestä, virtsasta, lasiaisesta, maksasta, mahansisällöstä, lihaksesta, hiuksista tai muista saatavilla olevista näytematriiseista.
Tässä työssä näytematriiseina käytettiin post mortem -verta ja -virtsaa. Työn tarkoituksena oli määrittää kvantitatiivisesti vainajanäytteistä γ- (GHB) ja β-hydroksibutyraatti (BHB) sekä validoida menetelmä. BHB:ta voidaan pitää hyvänä biomarkkerina alkoholiketoasidoosille. BHB:ta analysoitaessa voidaan erotella alkoholiketoasidoosi, diabeettinen ketoasidoosi ja hypersmolaarinen hyperglykeeminen tila toisistaan. GHB on erittäin vaarallinen viihdekäytössä oleva huumausaine, jonka akuutti myrkyllisyys on aiheuttanut useita tahattomia kuolemia. GHB:ta käytetään jonkin verran myös seksuaalirikoksissa huumaavien ominaisuuksien vuoksi. Näytteet analysoitiin kaasukromatografia-massaspektrometrisesti.
Työssä validoitavia parametreja oli menetelmän kalibroinnin lineaarisuus ja tarkkuus, kalibroinnin oikeellisuus ja tarkkuus, detektio- ja määritysrajat, toistuvuus, ulkoinen näyttö tulosten oikeellisuudesta, matriisiefektin määrittäminen, mittausepävarmuus ja laajennettu mittausepävarmuus.
Menetelmän todettiin olevan riittävän tarkka ja lineaarinen käyttötarkoitukseensa. Detektiorajaksi saatiin γ-hydroksibutyraatille 1 mg/l ja β-hydroksibutyraatille 37 mg/l. Määritysrajaksi GHB:lle verestä ja virtsasta saatiin 3 mg/l ja BHB:lle 50 mg/l. Raportointiraja BHB:lle on 50 mg/l ja GHB:lle elävistä potilaista 10 mg/l ja vainajista 50 mg/l.
Menetelmä täyttää vaatimukset ja sitä voidaan käyttää määritettäessä kvantitatiivisesti β- ja γ-hydroksibutyraattia.