MÄDÄTYSJÄÄNNÖKSEN HAITTA-AINEIDEN KÄYTTÖKELPOISET POISTOMENETELMÄT
Alatalo, Tommi (2016)
Oulun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112116634
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112116634
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli mädätysjäännöksen haitta-aineiden käyttökelpoiset poistomenetelmät. Lähtökohtana oli tutkia biokäsittelylaitoksen reaktorivaiheen sivutuotteena muodostuvan mädätysjäännöksen haitta-aineiden poistomenetelmiä. Tavoitteena oli löytää sovellettavia poistomenetelmiä ja tutkia niiden soveltuvuutta biokaasutusprosessiin sekä perehdyttää toimeksiantaja antaen hyvän tietopohjan aihealueeseen.
Työn alussa kerrotaan taustatietoa biokaasutustoiminnasta Suomessa ja lannoitevalmiste- sekä ympäristölainsäädännöstä. Biokaasutusprosessi alkaa raaka-ainemateriaalin vastaanotolla ja sen esikäsittelyllä, minkä jälkeen reaktorikäsittelyn sivuaineena muodostuu mädätysjäännöstä ja kaasua, joita jälkikäsittelyllä voidaan valmistaa eri tuotteiksi. Työhön valitut haitta-aineet olivat PAH-yhdisteet, antibiootit, diklofenaakki, ibuprofeeni, parasetamoli, progesteroni, bisfenoli-A ja triklosaani. Työn lopussa kerrotaan, mitä erotusprosessilla, membraanisuodatuksella sekä kemikaalipesulla tarkoitetaan ja miten niillä voi vaikuttaa haitta-aineiden poistoon.
Selvitetyistä poistomenetelmistä vain kemikaalipesu selvisi ainoaksi käyttökelpoiseksi haitta-aineiden poistomenetelmäksi, mutta sen käytännön toimivuus vaatisi aiheesta syvällisen selvityksen ja laboratoriokokeita. Erotusprosessi ja membraanisuodatus eivät sovellu mädätysjäännöksen haitta-aineiden poistoon joko niiden huonon biokaasutusprosessiin soveltuvuuden tai toimimattomuuden vuoksi.
Työn alussa kerrotaan taustatietoa biokaasutustoiminnasta Suomessa ja lannoitevalmiste- sekä ympäristölainsäädännöstä. Biokaasutusprosessi alkaa raaka-ainemateriaalin vastaanotolla ja sen esikäsittelyllä, minkä jälkeen reaktorikäsittelyn sivuaineena muodostuu mädätysjäännöstä ja kaasua, joita jälkikäsittelyllä voidaan valmistaa eri tuotteiksi. Työhön valitut haitta-aineet olivat PAH-yhdisteet, antibiootit, diklofenaakki, ibuprofeeni, parasetamoli, progesteroni, bisfenoli-A ja triklosaani. Työn lopussa kerrotaan, mitä erotusprosessilla, membraanisuodatuksella sekä kemikaalipesulla tarkoitetaan ja miten niillä voi vaikuttaa haitta-aineiden poistoon.
Selvitetyistä poistomenetelmistä vain kemikaalipesu selvisi ainoaksi käyttökelpoiseksi haitta-aineiden poistomenetelmäksi, mutta sen käytännön toimivuus vaatisi aiheesta syvällisen selvityksen ja laboratoriokokeita. Erotusprosessi ja membraanisuodatus eivät sovellu mädätysjäännöksen haitta-aineiden poistoon joko niiden huonon biokaasutusprosessiin soveltuvuuden tai toimimattomuuden vuoksi.