Potilaiden kokemuksia saadusta ohjauksesta sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa
Timberg, Soile (2016)
Timberg, Soile
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112918127
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112918127
Tiivistelmä
Tämän työn tarkoituksena oli kuvailla polikliinisen potilaan kokemuksia saadusta ohjauksesta sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa sydänaseman potilasohjauksen kehittämiseksi.
Aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina tammikuun ja maaliskuun 2016 välisenä aikana Meilahden sydänasemalla. Kaikki haastateltavat (n=15) tulivat aamulla sovitusti sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen. Haastattelussa ohjaus jakautui neljään osa-alueeseen hoitoprosessin mukaisesti eli ohjaukseen ennen sairaalaan tuloa, ohjaukseen ennen toimenpidettä valmisteluiden yhteydessä, ohjaukseen toimenpiteen aikana sekä ohjaukseen toimenpiteen jälkeen ennen kotiin lähtöä.
Tulosten perustella potilaat olisivat toivoneet enemmän tietoa toimenpiteen kivuliaisuudesta. Monelle kipu toimenpiteen aikana oli tullut yllätyksenä. He kokivat, että esilääkitys ja kipulääkkeen antaminen toimenpiteen aikana olisi ollut tarpeellinen. Toimenpiteen aikainen ohjaus oli haasteellinen, koska potilaat olisivat toivoneet näkevänsä sairaanhoitajan toimenpidesalissa heidän läheisyydessään. Potilaat eivät tienneet hoitajien olevan samassa huoneessa sädelasien takana, jolloin he kokivat olevansa yksin ja pelko kivun huomioimatta jättämisestä aiheutti jännitystä.
Jatkossa olisikin syytä huomioida ohjauksessa toimenpidekipu ja siihen vaikuttavat tekijät sekä hoitajien läsnäolon tiedostaminen potilaalle toimenpiteen aikana. Sairaanhoitajien työpaikkakoulutuksella on suuri merkitys ohjauksen laatuun. Kehittämistarpeita olisi myös ajan käytössä, ohjauspaikan valinnassa ja ohjausmenetelmien yhdenmukaisuudessa.
Aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina tammikuun ja maaliskuun 2016 välisenä aikana Meilahden sydänasemalla. Kaikki haastateltavat (n=15) tulivat aamulla sovitusti sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen. Haastattelussa ohjaus jakautui neljään osa-alueeseen hoitoprosessin mukaisesti eli ohjaukseen ennen sairaalaan tuloa, ohjaukseen ennen toimenpidettä valmisteluiden yhteydessä, ohjaukseen toimenpiteen aikana sekä ohjaukseen toimenpiteen jälkeen ennen kotiin lähtöä.
Tulosten perustella potilaat olisivat toivoneet enemmän tietoa toimenpiteen kivuliaisuudesta. Monelle kipu toimenpiteen aikana oli tullut yllätyksenä. He kokivat, että esilääkitys ja kipulääkkeen antaminen toimenpiteen aikana olisi ollut tarpeellinen. Toimenpiteen aikainen ohjaus oli haasteellinen, koska potilaat olisivat toivoneet näkevänsä sairaanhoitajan toimenpidesalissa heidän läheisyydessään. Potilaat eivät tienneet hoitajien olevan samassa huoneessa sädelasien takana, jolloin he kokivat olevansa yksin ja pelko kivun huomioimatta jättämisestä aiheutti jännitystä.
Jatkossa olisikin syytä huomioida ohjauksessa toimenpidekipu ja siihen vaikuttavat tekijät sekä hoitajien läsnäolon tiedostaminen potilaalle toimenpiteen aikana. Sairaanhoitajien työpaikkakoulutuksella on suuri merkitys ohjauksen laatuun. Kehittämistarpeita olisi myös ajan käytössä, ohjauspaikan valinnassa ja ohjausmenetelmien yhdenmukaisuudessa.