Katseohjausyksiköt apuvälinekäytössä : Viiden katseohjausyksikön käytettävyysvertailu

Abstract

Katseohjaus on apuvälinekäytössä yleistyvä vaihtoehtoinen tietokoneen ohjaustapa, jota voidaan käyttää ohjaamaan kommunikointiohjelmistolla varustettua tietokonetta. Katseohjausyksiköt ovat erillisiä tietokoneeseen liitettäviä lisälaitteita, joiden avulla tietokonetta on mahdollista ohjata pelkällä katseella. Katseohjaus voi mahdollistaa kommunikoinnin ja osallistumisen, kun se muuten voisi käyttäjän toimintakyvyn vuoksi olla vaikeaa tai mahdotonta. Katseohjauksen käyttäjän hallitsemattomat pään ja silmän liikkeet vaikuttavat katseohjauksen käytettävyyteen. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, näkyvätkö apuvälinekäyttöön tarkoitettujen katseohjausyksiköiden käytettävyyden erot myös muilla tavoin. Käytettävyys määritellään SFS-EN ISO 9241-11-standardin mukaisesti. Käytettävyyden käsite jaetaan kolmeen osa-alueeseen: tuloksellisuuteen, tehokkuuteen ja miellyttävyyteen. Katseohjausyksiköiden käytettävyyden eroavaisuuksien osoittamiseksi opinnäytetyössä järjestettiin tapaustutkimus, jossa kolme vapaaehtoista koehenkilöä osallistui katseohjausyksiköiden käytettävyyttä vertailevaan käyttäjätestiin. Käyttäjätestissä vertailtiin viittä erilaista apuvälinekäyttöön tarkoitettua katseohjausyksikköä. Kaikki koehenkilöt käyttivät jokaista katseohjausyksikköä riippuvien mittausten asetelman mukaisesti. Kullekin käytettävyyden osa-alueelle käytettiin omaa mittariaan. Jokainen käyttäjätestiin osallistunut koehenkilö koki eroja katseohjausyksiköiden käytettävyydessä. Eroja esiintyi etenkin huonoimman ja parhaan laitteen välillä. Jokainen henkilö koki eri katseohjausyksikön käytön miellyttävimmäksi. Opinnäytetyön tapaustutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että katseohjausyksiköiden käytettävyydessä on yksilöllisiä eroja. Yksilöllisten ominaisuuksien vaikutusta katseohjausyksiköiden käytettävyyteen tulisi tutkia. Apuvälinekäytössä katseohjauksen ko-keiluun saattaa kohdistua paljon odotuksia ja ensimmäiselle käyttökerralle asetetaan suuri painoarvo. Katseohjausta saatetaan joutua kokeilemaan useilla eri laitteilla ennen sopivan löytymistä. Mahdollisuus selvittää henkilölle sopiva katseohjausyksikkö jo ennen varsinaista kokeilua tekisi katseella ohjattavan kommunikoinnin apuvälineen luovutusprosessin sujuvammaksi.

Using gaze interaction as a way of controlling a communication device is getting more common. Gaze trackers are auxiliary input devices that enable using the user’s gaze as a means of controlling a computer. Gaze interaction can enable its user to communicate when it oth-erwise would be challenging or impossible due to the user’s physical abilities. Involuntary head or eye movement can affect the usability of an eye tracker. The purpose of this thesis was to find if there are other individual differences in the usability of eye trackers that are designed to be used with communication devices. The concept of usability consists of efficiency, effectiveness and satisfaction as defined by the usability standard SFS-EN ISO 9241-11. A case study was conducted to compare the usability of five different eye trackers in a usability test. The eye trackers were specifically designed to be used with communication devices. Three test users volunteered for the device comparison. Efficiency, effectiveness and satisfaction of the use were measured with separate methods. The usability test was conducted as a within-subject design, all test users used all five eye trackers. Every test subject experienced usability differences between the compared devices. The usability differences were most substantial between the best and the worst eye tracker. Each test subject also rated a different eye tracker to be the most satisfactory. The results of this thesis show that there are individual differences in the usability of eye trackers. The impact of individual differences in the usability of eye trackers should be studied further. Ideally, the results could be used to know beforehand which eye tracker is suitable for each person. This is important as some assistive technology users are forced to try several eye trackers before finding a suitable system and the expectations for gaze interaction can make the process stressful.