Saattohoitopäätös ja saattohoitopolku suomalaisissa saattohoitosuunnitelmissa
Heikkinen, Saarni (2016)
Heikkinen, Saarni
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120118658
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120118658
Tiivistelmä
Saattohoito on osa palliatiivista eli oireita lievittävää hoitoa ja ajoittuu oletettavan kuoleman läheisyyteen. Saattohoito alkaa saattohoitopäätöksestä ja prosessi loppuu potilaan kuolemaan. Saattohoidon toteuttamista ohjaavat valtakunnalliset saattohoito-ohjeet sekä sairaanhoitopiirien laatimat alueelliset saattohoitosuunnitelmat. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata, miten saattohoitopäätös ja saattohoitopolku esiintyvät suomalaisissa saattohoitosuunnitelmissa.
Työ toteutettiin induktiivisena sisällönanalyysinä. Siinä analysoitiin seitsemän sairaanhoitopiirin saattohoitosuunnitelmaa tai vastaavaa alueellista saattohoito-ohjetta. Analysoinnin tavoitteena on tuottaa tietoa, jota alueellisten saattohoitosuunnitelmien laatijat voivat käyttää suunnitelmien kehittämiseen.
Tulokset osoittivat, että saattohoitopäätöksen kuvaaminen saattohoitosuunnitelmissa vaihteli suuresti. Vaikka itse saattohoitopäätös oli kuvattu suunnitelmissa melko yhteneväisesti, kaikkia saattohoitopäätökseen kuuluvia asioita ei oltu kuvattu kaikissa saattohoitosuunnitelmissa yhtä laajasti. Saattohoitopolku oli kuvattu saattohoitopäätöstä epätarkemmin. Yhdessä saattohoitosuunnitelmassa saattohoitopolkua ei ole varsinaisesti kuvattu lainkaan. Kaikissa saattohoitosuunnitelmissa oli kuitenkin kuvattu, missä saattohoitoa toteutetaan sairaanhoitopiirissä. Muita osa-alueita oli käsitelty vaihtelevasti. Saattohoitopolut ovat hyvin alueellisia, mikä osaltaan selittänee saattohoitopolkujen kuvausten eriäväisyyttä.
Tulokset osoittavat, että saattohoitosuunnitelmissa on paljon alueellisia eroja. Suunnitelmien sisällöt vaihtelevat sekä saattohoitopäätöksen että saattohoitopolun osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että joissakin saattohoitosuunnitelmissa tärkeitä elementtejä puuttuu, jolloin sairaanhoitopiirillä ei ole alueellisia ohjeita erityisistä asioista. Voidaan siis päätellä, että saattohoitosuunnitelmien kehitystyötä tarvitaan.
Työ on saattohoitosuunnitelmien kehitystyön lisäksi hyödyllinen hoitotyön opetussuunnitelman ja koulutuksen kehittämiselle. Saattohoitosuunnitelmien ja koulutuksen kehitystyön myötä saattohoidon taso nousee, jolloin sekundaarisina hyödynsaajina ovat myös potilas ja hänen läheisensä.
Työ toteutettiin induktiivisena sisällönanalyysinä. Siinä analysoitiin seitsemän sairaanhoitopiirin saattohoitosuunnitelmaa tai vastaavaa alueellista saattohoito-ohjetta. Analysoinnin tavoitteena on tuottaa tietoa, jota alueellisten saattohoitosuunnitelmien laatijat voivat käyttää suunnitelmien kehittämiseen.
Tulokset osoittivat, että saattohoitopäätöksen kuvaaminen saattohoitosuunnitelmissa vaihteli suuresti. Vaikka itse saattohoitopäätös oli kuvattu suunnitelmissa melko yhteneväisesti, kaikkia saattohoitopäätökseen kuuluvia asioita ei oltu kuvattu kaikissa saattohoitosuunnitelmissa yhtä laajasti. Saattohoitopolku oli kuvattu saattohoitopäätöstä epätarkemmin. Yhdessä saattohoitosuunnitelmassa saattohoitopolkua ei ole varsinaisesti kuvattu lainkaan. Kaikissa saattohoitosuunnitelmissa oli kuitenkin kuvattu, missä saattohoitoa toteutetaan sairaanhoitopiirissä. Muita osa-alueita oli käsitelty vaihtelevasti. Saattohoitopolut ovat hyvin alueellisia, mikä osaltaan selittänee saattohoitopolkujen kuvausten eriäväisyyttä.
Tulokset osoittavat, että saattohoitosuunnitelmissa on paljon alueellisia eroja. Suunnitelmien sisällöt vaihtelevat sekä saattohoitopäätöksen että saattohoitopolun osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että joissakin saattohoitosuunnitelmissa tärkeitä elementtejä puuttuu, jolloin sairaanhoitopiirillä ei ole alueellisia ohjeita erityisistä asioista. Voidaan siis päätellä, että saattohoitosuunnitelmien kehitystyötä tarvitaan.
Työ on saattohoitosuunnitelmien kehitystyön lisäksi hyödyllinen hoitotyön opetussuunnitelman ja koulutuksen kehittämiselle. Saattohoitosuunnitelmien ja koulutuksen kehitystyön myötä saattohoidon taso nousee, jolloin sekundaarisina hyödynsaajina ovat myös potilas ja hänen läheisensä.