Ajoratamerkintöjen kulutuskestävyys

Abstract

Tiemerkintöjä käytetään liikenteen ohjaamiseen päällystetyillä teillä. Merkintöihin käytetylle materiaalille on asetettu erilaisia vaatimuksia sen sijaintiin, ominaisuuksiin, vahvuuteen ja leveyteen liittyen. Spray-menetelmä on yleisin korjausmenetelmä suuriliikenteisillä tieverkoilla, sillä se on taloudellinen vaihtoehto korjattaessa kuluneita kestomerkintöjä.

Opinnäytetyössä arvioitiin tiemerkinnän reunaviivojen spray-menetelmän käyttöä ohuilla kalvovahvuuksilla. Lisäksi selvitettiin paikkausmenetelmän taloudellista vaikutusta verrattuna edellisen läpivetomenetelmän korjauskertakustannuksiin. Tavoitteena oli tuottaa aineistoa Etelä-Pohjanmaan tiealueiden ylläpitäjille, jotka voivat tulevaisuudessa hyödyntää saatua aineistoa tienmerkintäsuunnittelussa.

Tiemerkintäkaudella 2014 kuvattiin valtatien numero 19 varrella olevia valittuja tiemerkintäkohteita. Kohteet olivat päätieverkolla, jossa on leveä poikkileikkaus ja tiegeometria on melko suora. Kohteet ovat vilkkaasti liikennöityjä ja ne olivat tulossa päällystyskiertoon lähivuosina, joten merkintäkokeilut olivat mahdollista toteuttaa. Kohteet kuvattiin heti maalauksen jälkeen ja uudelleen vuoden kuluttua maalauksesta vuonna 2015. Kuvien perusteella voidaan todeta, että suurilla liikennemäärillä ohuimman käytetyn kalvovahvuuden kulutuskestävyys ei ollut riittävä. Liikennemäärän laskiessa ja kalvovahvuutta lisäämällä saavutettiin parempia tuloksia kulutuskestävyydessä. Aineisto kerättiin valokuvausmenetelmällä, jonka avulla saatiin opinnäytetyöhön vertailukelpoista aineistoa korjauskertakustannusten arviointiin.

Saatujen arviolaskelmien mukaan 1,5 millimetrin läpivetomenetelmästä siirryttäessä 1,0 millimetrin paikkausmenetelmään reunaviivamerkinnöissä voidaan päästä jopa 67 prosentin säästöön. Todettiin, että muuttamalla läpivetomenetelmä paikkausmenetelmäksi saavutetaan merkittäviä materiaali- ja kustannussäästöjä. Tuloksia voidaan hyödyntää tulevien tiemerkintäurakoiden määrärahojen kohdistamisessa.