Nuorten viiltely : Itseään viiltelevän nuoren auttaminen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa nuorten kokemuksia siitä, miten he ovat saaneet apua viiltelyyn sekä sitä, miten se on heitä mahdollisesti auttanut. Tavoitteena oli myös selvittää sosiaalialan henkilökunnan näkökulmia siitä miten viiltelevään nuoreen tulee suhtautua ja miten häntä voi auttaa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu viiltelyyn liittyvien keskeisten käsitteiden esittelystä. Tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin kahdella eri kyselyllä. Toinen kysely suunnattiin itseään viilteleville nuorille ja toinen heidän parissaan työskenteleville sosiaalialan ammattilaisille. Molemmat kyselylomakkeet lähetettiin viiteen lastensuojeluyksikköön, joista nuorten vastauksia saatiin yhteensä kaksi ja työntekijöiden vastauksia 11. Saadut aineistot analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimustulokset osoittivat, että viiltelevän nuoren auttaminen alkaa välittämisestä ja viiltelyn puheeksiottamisesta. Nuoren kanssa on tärkeää keskustella syistä, jotka saavat nuoren viiltelemään. Nuoren kanssa voi yhdessä etsiä uusia keinoja purkaa pahaa oloa, jotta viiltely saataisiin loppumaan. Keskusteluavun lisäksi nuorta voi auttaa olemalla läsnä. Nuori voi paremmin, kun hänen ei tarvitse olla yksin. Itseään viiltelevä nuori tarvitsee enemmän aikuisen läsnäoloa. Ohjaajalla onkin siten merkittävä rooli itseään viiltelevän nuoren auttamisessa.