Dialogisuus soitonopetuksessa

Abstract

Opinnäytetyössä käsitellään dialogisuuden toteutumista soittotunneilla. Tarkoituksena oli selvittää, miten kirjallisuudessa paljon esillä ollut dialogisuus näkyy käytännön tasolla, arjen tilanteissa. Lisäksi tarkastellaan palautteenannon ja oppilaan itsearviontitaitojen yhteyttä dialogisuuteen.

Työssä esitetyt havainnot perustuvat observoimalla kerättyyn aineistoon. Observoitavat soittotunnit olivat pääkaupunkiseudun musiikkiopistoissa pidettyjä klarinettitunteja. Mukana oli kahdeksan opettajaa ja 37 oppilasta, jotka olivat iältään 7–18-vuotiaita.

Luonteva vuorovaikutus ja luottamuksellinen opettaja-oppilas-suhde ovat tärkeitä soiton-opetuksessa ja oppilaan kasvun tukemisessa. Dialogipedagogiikassa ja dialogisuudessa painotetaan aktiivista osallistumista, avoimuutta, sallivuutta ja vastavuoroisuutta. Oppiminen on jatkuva yhteinen tutkimusmatka. Havaintojen perusteella vaikuttaa siltä, että dialogisuus toteutuu soitonopetuksessa myös käytännön tasolla, joskin vaihtelevasti. Monilla soittotunneilla dialogisuus oli selvästi havaittavaa ja välittyi soiton ohella esimerkiksi luon-tevana vuoropuheluna. Toisinaan dialogisuus saattoi ilmetä lähinnä musiikin muodossa, opettajan ja oppilaan jaettuina tunne-elämyksinä. Parhaiten dialogisuutta edistivät rento ja avoin ilmapiiri, opettajan läsnäolo ja aktivoiva ote sekä oppilaan motivoituneisuus ja itseoh-jautuvuus. Kun opettaja ja oppilas eivät syystä tai toisesta olleet samalla aaltopituudella, dialogisuus kärsi. Sitä heikensivät myös oppilaan passiivisuus, opettajan negatiivissävyt-teinen puhe sekä ulkoiset tekijät, esimerkiksi kiire.

Itsearvioinnin esiintyvyydessä ja oppilaiden itseohjautuvuudessa oli jonkin verran eroja. Osa nuorimmistakin lapsista ilmaisi kypsyytensä ja vastuullisuutensa esimerkiksi esittämällä kysymyksiä ja havainnoimalla omaa oppimistaan. Toisaalta joukossa oli oppilaita, joiden oppiminen vaikutti ulkoaohjautuvalta ja jotka kaipasivat opettajaltaan tavallista enemmän tukea ja ohjausta. Itsearviointitaidot ja dialogisuus tuntuivat kulkevan käsi kädessä. Oppi-laan kehittyneet itsearviointitaidot edistivät dialogisuutta ja vastaavasti opettaja monesti hyödynsi dialogisuutta johdatellessa oppilastaan kohti itsearvioinnin maailmaa.

Havainnointimatka auttoi hahmottamaan kuvaa siitä, mitä soittotuntien todellisuus on. Se vahvisti käsitystä vuorovaikutuksen tärkeydestä ja auttoi oivaltamaan, että monesti kyse on varsin pienistä eleistä ja hienovaraisista nyansseista.

This thesis discusses the theory of dialogue pedagogy and explores how it is carried out in instrumental lessons. Another purpose was to research the methods that instrumental teachers can use to help their students develop good self-assessment skills.

The thesis includes a review of literature on dialogue pedagogy and self-assessment. Data for this study were collected by observing 37 clarinet lessons with eight different teachers at six music institutes in the Uusimaa Province in Southern Finland.

The study demonstrates that dialogue pedagogy is not just a theoretical approach but also commonly used in day-to-day instrumental lessons. It was notable that both the amount and usage of dialogue varied from lesson to lesson. Sometimes the whole approach was dialogical throughout the lesson, whereas sometimes the dialogue emerged more subtly, e.g., through the teacher and student sharing a musical moment together. It seems that the dialogue was best enhanced in a relaxed and open atmosphere, with teacher’s conscious presence and ability to activate the student by asking questions. Dialogue was also facilitated, when the student was active and motivated to learn and had good self-assessment skills. Sometimes dialogue was diminished by teacher’s inability to bond with the student. Other things that made dialogical approach harder included teacher’s negative feedback, student’s passivity and the rushed atmosphere during the lesson.

The thesis confirms that a good and confidential relationship between a teacher and a stu-dent is fundamental to learning. In an instrumental lesson, dialogue is not a necessity, since a less dialogical approach may work as well. However, it seems that in most cases, dialogue can improve the quality of communication and thus enhance learning. It is also good to remember that pedagogical dialogue does not necessarily require much: some-times even the smallest gestures and nuances can make a difference.