Röntgenhoitajaopiskelijan arviointi käytännön harjoittelujaksolla HUS-Röntgenissä tutorin kokemana

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ja selvittää miten röntgenhoitajaopiskelijan arviointi toteutuu HUSRöntgenissä käytännön harjoittelujaksolla ja minkälaisena tutorit kokevat arviointikäytännön. Käsittelimme aihetta tutorin näkökulmasta, sillä halusimme korostaa tutorin merkitystä röntgenhoitajaopiskelijan arvioinnissa.

Tutkimustehtäviksi muodostuivat: mitkä tekijät vaikuttavat röntgenhoitajaopiskelijan arviointiin, millaisia kokemuksia tutoreilla on röntgenhoitajaopiskelijan arvioinnista, miten arviointia toteutetaan käytännön harjoittelujaksolla ja miten arviointikäytäntöä voitaisiin kehittää.

Tutkimusote oli kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta (N=6) tutoria lumipallomenetelmän avulla. Aineiston analysointi toteutettiin induktiivisen sisällönanalyysin mukaisesti.

Tutkimustulokset osoittivat, että röntgenhoitajaopiskelijan arviointiin vaikuttavat monet tekijät, kuten opiskelijan tausta ja harjoittelupaikan tarjoamat mahdollisuudet. Opiskelijan laatimat tavoitteet ovat arvioinnin lähtökohta. Arvioinnin toteuttaminen on jatkuva prosessi, jonka vaiheita ovat väliarviointi ja loppuarviointi. Tutor kokoaa lopullisen arvioinnin lähiohjaajilta. Osa tutoreista koki oppimispäiväkirjan tärkeäksi arvioinnin välineeksi, mutta osa ei käytä päiväkirjaa arvioinnin tukena lainkaan. Toiminnan havainnointi, oppimistehtävät ja opiskelijan kanssa keskusteleminen olivat tulosten mukaan keinoja varmistaa opiskelijan osaaminen. Arviointi ei ole vain opiskelijaa varten, vaan sen kautta myös tutor ja työyksikön röntgenhoitajat saavat palautetta opiskelijalta. Arviointiprosessi on onnistunut silloin, kun arviointi tapahtuu opiskelijan tavoitteiden mukaisesti ja kun opiskelijalle annetaan rakentavaa palautetta ja kun tutorin ja opiskelijan näkemykset opiskelijan osaamisesta ovat yhdensuuntaiset.

Tutoreiden mukaan arvioinnin haastavuuteen liittyviä tekijöitä löytyi enemmän kuin arviointia helpottavia tekijöitä, mutta arvioinnin tekeminen helpottuu kokemuksen myötä. Tutorit ehdottivat arvioinnin kehittämiseksi kaavaketta tai ennalta määrättyjä kriteeritasoja. Ammattikorkeakoulun roolia toivottiin näkyvämmäksi, jotta opetussuunnitelman tuntemus olisi vahvempaa. Lisäksi tutorit toivoivat, että röntgenhoitajaopiskelijan osaaminen olisi paremmin esillä jo ennen harjoittelua tai heti harjoittelun alussa.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää röntgenhoitajaopiskelijan arviointikäytännön kehittämisessä käytännön harjoittelujaksoilla sekä tutoreiden koulutuksessa.