"Pieniruokanen se on tuottoonsa nähen" : Lapinlehmän ruokinta ennen ja nyt

Abstract

Lapinlehmä on uhanalainen suomalainen alkuperäisrotu. Sen kanta oli jo kriittisesti uhanalainen, mutta nyt pikkuhiljaa elpymässä. Kiinnostus tähän rotuun on hienokseltaan lisääntymässä karjanomistajien keskuudessa. Lapinlehmän maito poikkeaa monien muiden rotujen maidosta sekä rasvahappokoostumuksensa että proteiinin laadun perusteella. Lapinlehmän ruokinnan erityispiirteitä ei ole kovin paljon tutkittu.

Lapin Yliopiston Arktisen keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteisessä tutkimushankkeessa tutkitaan muun muassa alkuperäiskarjojen sopeutumista arktisiin olosuhteisiin, hoitoa ja niiden sosiokulttuurista merkitystä. Osa hankkeen tutkimusta on haastatella lapinlehmien omistajia ja henkilöitä, jotka ovat muuten olleet lapinlehmien kanssa tekemisissä esimerkiksi neuvontatyössä. Yksi haastatteluiden aihe on ollut erilaiset ruokintatavat ja rehustus laajemminkin. Tämän työn tavoitteena on ollut koota sekä kirjallisuuteen perustuvaa tietoa että lapinlehmiä hoitaneiden ihmisten käytännön kokemukseen perustuvaa haastatteluissa saatua tietoa lapinlehmien ruokinnasta.

Alkuperäiskarjan ruokinta poikkeaa nykyisten Suomen valtarotujen eli ayrshiren ja holsteinin ruokinnasta. Lapinlehmä kuten muutkin alkuperäiskarjarodut on geneettisesti taipuvainen lihomaan liian hyvällä ruokinnalla. Liian lihava lehmä tuottaa maitoa vähemmän. Alkuperäiskarjan maidontuotanto on valtarotuja heikompaa kilomäärinä mitattuna, joten ruokinnan optimointi on tärkeää. Lapinlehmien laitumen käyttö poikkeaa jonkin verran valtaroduista. Sekä tutkimuksissa että hoitajien kokemuksissa on tullut esille, että lapinlehmä käyttää laidunta monipuolisemmin kuin valtarodut ja se kelpuuttaa rehuksi laajemman kirjon kasveja.

Ruokinnalla voidaan vaikuttaa kaikkien lypsylehmien maidon laatuun. Oikeanlainen ruokinta yhdistettynä lapinlehmän maidon geneettisesti erityislaatuiseen laatuun voidaan lapinlehmän maidosta saada erikoistuote, jonka tuotteistaminen ja brändääminen lisää maidon menekkiä ja samalla turvaa rodun säilymisen.

The Northern Finncattle (lapinlehmä), a unique cattle breed in the Lapland region, has been close to extinction. In the seventies there were only about 30 Northern Finncattle alive, but nowadays the population is over a thousand. The Northern Finncattle`s milk yield is lower than that of the current breeds, but the milk has a higher fat and protein content, compared to the commercial breeds. Lapland University and Natural Resources Institute Finland (Luke) conduct a research the Arctic Arc (Arktinen arkki). The project studies Northern Finncattle as a cultural and production animal and its adaptation characteristics to the North. A part of the project was interviewing people who have owned or currently own Northern Finncattle, and it included questions about feeding the breed. This thesis uses information about the feeding gathered from those interviews and information based on research literature. The feeding of the Northern Finncattle is different to the feeding of the commercial breed cows. They do not eat so much, and they like to eat more hay and pasture, instead of concentrated feed. The breed has a genetic tendency to gain too much weight easily. That is why their feeding is not as easy. If the cow gets too fat, the milk production reduces. With the feeding it is possible to influence the quality of the milk. The Northern Finncattle cows have a better omega fatty acid composition compared to that of the commercial breeds. Good and well thought out feeding will make its milk even better. If this fine milk would be made to a specialty product, it could also have a big significance to saving this extraordinary breed as a milk-production farmer animal.