John Coltrane - Musiikilliset ilmiöt kappaleessa Grand Central

Abstract

Opinnäytetyössäni tutkitaan musiikillisia ilmiöitä modaalispainotteisessa kappaleessa Grand Central. Halusin tuoda tutkimuksessani esille John Coltranen improvisaation ilmiöitä sekä tutkia, kuinka hän käsittelee vallitsevaa harmoniaa. Tavoitteena oli myös tutkia elementtejä Coltranen soittotyylistä, joilla hän luo jännitettä tonaalisessa ympäristössä, sekä tutkia millaisilla rytmisiä rakenteita hän ilmentää improvisaatiossaan.

Analyysin tulokset olivat pääpiirteittäin odotettuja. Soolosta oli havaittavissa Coltranelle tyypillistä arpeggiomaista soittotyyliä. Hänen vahvat melodiset asteikkopohjaiset sävelkuljetukset loivat modaalisuuteen pyrkivän tuntuman kappaleen tonaliteetin sisällä. Harmonian ilmentämisessä toisinaan sointujen ylärakenteiden käyttö ja vertikaalisesti F13#11-sävyn ilmentäminen Cm7-soinnun päälle, sekä tritonuskorvauksen ajoittainen käyttö toivat erilaista jännitettä asteikkopohjaiseen äänenkuljetukseen verrattuna. Coltranen rytmisen käsittelyn voidaan tutkimuksen tuloksista päätellä olevan hieman suppeaa, mutta hän rikkoo soolossansa 1/8-linjojaan kauttaaltaan ryöppymäisellä soitolla, sekä ajoittain ennakoimalla tulevaa harmoniaa jo edellisen tahdin iskuilla.

Työssäni saamani tulokset avarsivat näkemystäni John Coltranesta ja sain uusia näkökulmia hänen soittoteknisistä tyylipiirteistä, harmonian käsittelytekniikoista, sekä rytmin ilmentämisestä. Yhden soolon perusteella en voi tehdä tarkkaa johtopäätöstä Coltranen ”soundista”, mutta olen aistivinani tuloksista yhteyden hänen modaaliseen ilmaisuun.

This thesis investigates John Coltrane’s musical vocabulary in the piece “Grand Central” on the basis of my own transcription of this piece that has a certain modal feel. I discuss features of Coltrane’s improvisation and how he handles the prevailing harmony. I also analyze the elements with which Coltrane creates tension in the tonal harmony and examine what kind of rhythmic structures he uses in his improvisation.

The results of the analysis were mainly what I expected them to be. The transcription of the solos clearly shows the arpeggio playing style typical of Coltrane. His strong scalebased melodic lines create a modal feel inside the tonality. Sometimes he uses the upper structures of the chords and imposes the F13#11 sound (i.e., overtone) over the Cm7 chord or employs tritone substitutions, and thus creates a new sounds and tensions inside the harmony. The results also show that John Coltrane’s time feel is quite narrow, but he breaks his quarter note lines with his smearing style, and occasionally he anticipates the upcoming harmony already in the previous bar.

My project gave me new insights into Coltrane’s playing technique and style, treatment of harmony and rhythmic expression. On the basis of one piece, I cannot draw valid conclusions of Coltrane’s sound at large, but the analysis seems to suggest a strong connection to his modal expression.