"Se on semmonen se" : diabeetikon hoitoväsymys

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kokevatko aikuiset diabeetikot hoitoväsymystä ja miten se ilmenee. Tarkastelun kohteena olivat diabetekseen sairastumisen vaikutukset elämään, hoitoväsymyksen muodot ja ilmeneminen sekä diabeetikoiden keinot selviytyä hoitoväsymyksestä. Tutkimuksen kohderyhmä oli aikuiset diabeetikot (n=23). Tutkimusaineisto oli kerätty teemahaastatteluin syksyllä 2008, ja se analysoitiin käyttämällä soveltaen induktiivista sisällönanalyysia. Tutkimustulosten mukaan diabetekseen sairastumisella oli vaikutusta elämään: monille sairastuminen aiheutti ahdistusta, mutta myös positiivisia reaktioita kuvattiin. Diabetekseen sairastumisen myötä monet olivat joutuneet muuttamaan jokapäiväistä elämäänsä. Lisäksi fyysisiä oireita kuvattiin paljon. Hoitoväsymystä aiheuttavista tekijöistä nousi esille päivittäinen omahoito ja sen vaatimat toistuvat rutiinit. Hoitoväsymyksen tuntemukset korostuivat kuormittavissa elämäntilanteissa. Hoitoväsymys ilmeni omahoidon laiminlyöntinä ja psyykkisenä väsymyksenä. Diabeetikoiden keinoja selviytyä hoitoväsymyksestä olivat heidän saamansa tuki sekä omat voimavarat. Diabeetikot kokivat puolison tuen kenties tärkeimmäksi voimavarakseen. Julkisen terveydenhuollon tuki koettiin myös tärkeäksi, mutta usein puutteelliseksi. Omia voimavaroja mainittiin paljon. Näistä ei ollut erotettavissa yksittäistä tekijää, vaan ne olivat henkilökohtaisia ja persoonasta riippuvia. Muutamat haastateltavat sanoivat, ettei heillä ole keinoja selviytyä hoitoväsymyksestä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että diabetekseen sairastumisella on vaikutusta henkilön elämään ja että diabeetikot kokevat hoitoväsymystä. Tulosten perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että hoitoväsymys-termi ei ole diabeetikoille tuttu tai että he eivät osanneet liittää kokemiaan uupumusoireita hoitoväsymykseen. Hoitoväsymys heikentää diabeetikon hoitotasapainoa ja tämän vuoksi se on tärkeä tunnistaa. Hoitoväsymys on ilmiö, jonka tarkasteluun tulee jatkossakin panostaa. Termiä tulisi myös tehdä tutummaksi sekä diabeetikoille että hoitohenkilökunnalle. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää, kun halutaan saada kuva hoitoväsymyksestä ilmiönä. Lisäksi tuloksia voidaan käyttää kehitettäessä keinoja tunnistaa hoitoväsymys.

The purpose of this study was to find out whether adult diabetics had experienced diabetes distress and how it was showed. The questions to be answered were how getting diabetes affected diabetics' life, what kind of diabetes distress they experienced and in which situations they experienced it and what kind of methods diabetics used to overcome diabetes distress. Data for this study was collected by theme interviewing adult diabetics (n=23) in autumn 2008. We analysed the data by applying the method of inductive content analysis. The results showed that getting diabetes had an effect on one's life. Many diabetics experienced anxiety at the beginning phase of the disease. However, some interviewees described positive reactions. We found that many diabetics had been forced to change their everyday habits because of diabetes. In addition, they described how having diabetes The main factors behind diabetes distress were daily self-care and its demands. The feelings of diabetes distress were highlighted in stressful life situations. Diabetes distress caused neglected self-care and mental exhaustion. The diabetics had two main methods to overcome diabetes distress: the support they received from others and their own resources. The most significant support was received from the spouse. The support from the public health care was viewed important. However, it was found insufficient. Own resources varied a lot as they were individual and seemed to be dependent on the person. Some interviewees said they had no means of dealing with distress. The results lead to the conclusions that getting diabetes has an effect on one's life and that diabetics experience diabetes-related distress. However, we conclude that the diabetics were not familiar with the term 'diabetes distress' or that they did not associate their feelings of exhaustion with diabetes distress. Diabetes distress has a negative effect on glycemic control. Hence, it is important to recognise. Diabetes distress is a phenomenon that should be studied more. Diabetics and health care professionals should be familiarised with the term. The results of this study can be utilised when forming a picture of diabetes distress and when developing new ways to recognise diabetes distress.