Itsetuhoisuus ja siitä selviytyminen : nuorten kuvauksia kokemuksistaan

Abstract

Itsetuhoisuudella tarkoitetaan toimintaa, ajatuksia tai aikomuksia, jotka pitävät sisällään itsensä vahingoittamista tai henkeä uhkaavien riskien ottamista. Itsetuhoinen käyttäytyminen jakautuu suoraan ja epäsuoraan itsetuhoisuuteen, joista epäsuora itsetuhoisuus ei ole tietoista itsensä vahingoittamista tai kuoleman tavoittelua, mutta suora itsetuhoisuus sen sijaan näkyy konkreettisina ajatuksina ja tekoina. Suoran itsetuhoisuuden muotoja ovat esimerkiksi itsetuhoiset fantasiat ja oman kehon kudosten pinnallinen tuhoaminen muun muassa viiltelemällä. Suomalaisista nuorista 15 %:lla on itsemurhaan liittyviä ajatuksia, ja nuoruusiän itsemurhat ovat Suomessa hyvin merkittävä ongelma muuhun Eurooppaan verrattuna. Alle 19-vuotiaiden miesten kuolemista 25 % on itsemurhia, ja itsemurhayritysten määrät ovat vähintään kymmenkertaiset. Itseään vahingoittavilla nuorilla on huomattavasti suurentunut riski lopulta yrittää itsemurhaa. Suomessa 13–18-vuotiaista 11,5 % on viiltänyt itseään tarkoituksellisesti ainakin kerran. Heistä suurin osa on tyttöjä, ja viiltely onkin alle 18-vuotiailla huomattavasti yleisempää tytöillä kuin pojilla. Lisäksi muuta itsetuhoista käyttäytymistä esiintyy 10,2 %:lla suomalaisista nuorista. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kuvata nuorten kokemuksia itsetuhoisuudesta ja siitä selviytymisestä. Tavoitteena oli saada tietoa ja lisätä ymmärrystä itsetuhoisuudesta ilmiönä, jotta tulevaisuudessa osattaisiin auttaa itsetuhoisesti oireilevia nuoria paremmin ja tehokkaammin. Tutkimuksen tuloksista on hyötyä itsetuhoisesti käyttäytyviä nuoria kohtaaville terveydenhuoltoalan ammattihenkilöille, ja lisäksi itsetuhoisesti käyttäytyvät nuoret voivat saada työstä ajatuksia omaan selviytymiseensä. Päätuloksina nuorten kuvaamana nousivat esille itsetuhoisuuden luonnehdinta ja kuvailu, sen tarkoitus, siihen vaikuttaneet tekijät, sen muodot, itsetuhoisuudesta selviytyminen ja keinot siihen sekä toiveet terveydenhuollon ammattihenkilöille. Itsetuhoisuutta luonnehtivia ja kuvailevia teemoja olivat sen toistuvuus ja ennustamattomuus, lopettamisen vaikeus, itsetuhoisuuden salaaminen ja peittely sekä itsetuhoisen käyttäytymismallin kyseenalaistaminen. Itsetuhoisen toiminnan tarkoitus nuorilla oli yleensä henkisen pahoinvoinnin helpottaminen tai poispääsyn etsiminen vaikeasta tilanteesta. Itsetuhoisuuteen vaikuttaneet tekijät jakautuivat itseen ja ympäröivään maailmaan liittyviin tekijöihin, ja myös selviytymistä edistävissä keinoissa oli havaittavissa samanlainen jako itsen ja ympäröivän maailman välillä. Itsetuhoisuuden muotoja nuorilla olivat sekä suora ja epäsuora itsen fyysinen vahingoittaminen että itsetuhoiset ajatukset, halut ja toiveet. Teemat ammattihenkilöille kohdennetuissa toiveissa olivat tietoisuuden lisääminen ja tiedottaminen mielenterveyteen liittyvistä asioista, ammattihenkilöiden tarjoamien palveluiden laadun parantaminen sekä avun helpompi saatavuus.

Self-harm behaviour is a term used of actions, thoughts or intensions that include harming oneself or taking lifethreatening risks. Self-harm behavior is divided into direct and indirect self-harm, of which indirect self-harm is not a conscious pursuit of self-harm or death, but the direct self-harm reflects on concrete thoughts and deeds. Direct forms of self-harm behavior include things such as suicidal fantasies and superficial destruction of the body's own tissues, for example self-cutting. 15 % of Finnish adolescents are associated with suicidal thoughts, and juvenile suicides are a very significant problem in Finland compared to the rest of Europe. 25 % of the deaths of men under 19 years of age are suicides, and the number of suicide attempts are at least tenfold. Adolescents with self-harm behavior have a markedly increased risk of eventually attempting suicide. In Finland 11.5 % of adolescents aged 13–18 years old have intentionally cut themselves at least once. The majority of them are girls, and self-cutting is much more common in girls than in boys in adolescents under 18 years of age. In addition, other forms of self-harm behavior is found in 10.2 % of Finnish adolescents. The purpose of this study was to describe adolescents’ experiences of self-harm behaviour and surviving from it. The aim was to obtain information and increase understanding of the phenomenon of self-harm behaviour, so that in the future self-harming adolescents could be helped better and more efficiently. The study results will be useful for health care professionals that come across with adolescents behaving self-harmingly. In addition self-harmingly behaving adolescents can get ideas and support in their own survival from these results. The main results described by the adolescents were characterization and description of self-harm behavior, its purpose, factors contributing to self-harm behavior, its forms, surviving from self-harm behavior and the means used in survival, and the adolescents’ wishes to health care professionals, related to confronting an adolescent who self-harms. Self-harm behavior was characterized and described with themes of frequency and unpredictability, the difficulty of quitting, concealment and coverup of the behavior as well as questioning the whole self-harm behavior model. The purpose of adolescents’ self-harm behavior was usually to ease the over-whelming mental pain or to escape from the difficult life situation. The factors contributing to self-harm behavior divided into self-related and surrounding world related factors, and the factors supporting survival also divided into self-related and surrounding world related factors. Forms of self-harm behavior in adolescents were both direct and indirect physical self-harm and suicidal thoughts, desires and wishes. Themes of the adolescents’ wishes to health care professionals were to increase awareness and information on issues related to mental health, to improve the quality of services provided by professionals and easier access to mental health services.