Tuomioistuimen tarkoituksenmukaisuusharkinta maksuohjelman maksujen suorittamisesta ulosottomiehelle : - Vertailua Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan käräjäoikeuksien välillä
Jaakkola, Jemina (2017)
Jaakkola, Jemina
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701251664
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701251664
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Kun tuomioistuin katsoo, että velkajärjestelyn edellytykset täyttyvät eikä esteitä menettelylle ole, vahvistaa käräjäoikeus maksuohjelman. Tämän jälkeen pääsääntönä on, että velallisen on itse suoritettava kaikki tuomioistuimen vahvistaman maksuohjelman mukaiset maksut ohjelmassa määrätyille velkojille määrättyä maksuaikataulua noudattaen. Maksuohjelman päätyttyä velallinen vapautuu kaikista veloistaan. On olemassa myös poikkeus, jolloin ulosottoviranomainen tilittää velallisen puolesta maksuohjelmassa määrätyt maksut velkojille. Tuomioistuin voi siis määrätä, mikäli se katsoo tarkoituksenmukaiseksi, että velallisen on suoritettava maksut ulosottomiehelle velkojille tilitettäväksi.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää syitä, miksi tuomioistuin määrää velkajärjestelyn maksuohjelman mukaiset maksut ulosottoviranomaisen hoidettavaksi velkojille tilitettäväksi, sillä asia työllistää enemmän Kymenlaakson ulosottovirastoa kuin tutkimuksen kohteina olevia ulosottovirastoja.
Työ toteutettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Kvalitatiivisena metodina työssä hyödynnettiin teemahaastattelua ja alan kirjallisuutta. Tutkimusaineisto koostuu kahden eri käräjätuomarin ja kihlakunnanulosottomiehen haastatteluista sekä ulosottoviraston osastosihteerin ja talous- ja velkaneuvojan haastatteluista. Teemahaastatteluiden avulla tutkittiin käräjätuomareiden tarkoituksenmukaisuusharkintaa määrätä maksuohjelman mukaiset maksut ulosottomiehen hoidettavaksi ja samalla tutkittiin ulosottomiesten kokemuksia maksuohjelman mukaisten maksujen tilittämisestä velkojille sekä kirjaussihteereiden työtehtäviä asiaan liittyen.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tuomioistuin vahvistaa maksuohjelman mukaiset maksut ulosottoviranomaisen hoidettavaksi vain erittäin painavista syistä ja pyynnön on oltava tarkoin perusteltua. Tuomioistuin ei oma-aloitteisesti ryhdy pohtimaan tarkoituksenmukaiseksi määrätä maksuohjelman maksut ulosottomiehen hoidettavaksi, vaan velallinen ehdottaa sitä. Tutkimuksen luotettavuus on varmistettu siten, että toimeksiantaja on lukenut ja hyväksynyt tulkintani.
Kun tuomioistuin katsoo, että velkajärjestelyn edellytykset täyttyvät eikä esteitä menettelylle ole, vahvistaa käräjäoikeus maksuohjelman. Tämän jälkeen pääsääntönä on, että velallisen on itse suoritettava kaikki tuomioistuimen vahvistaman maksuohjelman mukaiset maksut ohjelmassa määrätyille velkojille määrättyä maksuaikataulua noudattaen. Maksuohjelman päätyttyä velallinen vapautuu kaikista veloistaan. On olemassa myös poikkeus, jolloin ulosottoviranomainen tilittää velallisen puolesta maksuohjelmassa määrätyt maksut velkojille. Tuomioistuin voi siis määrätä, mikäli se katsoo tarkoituksenmukaiseksi, että velallisen on suoritettava maksut ulosottomiehelle velkojille tilitettäväksi.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää syitä, miksi tuomioistuin määrää velkajärjestelyn maksuohjelman mukaiset maksut ulosottoviranomaisen hoidettavaksi velkojille tilitettäväksi, sillä asia työllistää enemmän Kymenlaakson ulosottovirastoa kuin tutkimuksen kohteina olevia ulosottovirastoja.
Työ toteutettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Kvalitatiivisena metodina työssä hyödynnettiin teemahaastattelua ja alan kirjallisuutta. Tutkimusaineisto koostuu kahden eri käräjätuomarin ja kihlakunnanulosottomiehen haastatteluista sekä ulosottoviraston osastosihteerin ja talous- ja velkaneuvojan haastatteluista. Teemahaastatteluiden avulla tutkittiin käräjätuomareiden tarkoituksenmukaisuusharkintaa määrätä maksuohjelman mukaiset maksut ulosottomiehen hoidettavaksi ja samalla tutkittiin ulosottomiesten kokemuksia maksuohjelman mukaisten maksujen tilittämisestä velkojille sekä kirjaussihteereiden työtehtäviä asiaan liittyen.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tuomioistuin vahvistaa maksuohjelman mukaiset maksut ulosottoviranomaisen hoidettavaksi vain erittäin painavista syistä ja pyynnön on oltava tarkoin perusteltua. Tuomioistuin ei oma-aloitteisesti ryhdy pohtimaan tarkoituksenmukaiseksi määrätä maksuohjelman maksut ulosottomiehen hoidettavaksi, vaan velallinen ehdottaa sitä. Tutkimuksen luotettavuus on varmistettu siten, että toimeksiantaja on lukenut ja hyväksynyt tulkintani.