Tai vaan isä
Markkanen, Sami (2016)
Markkanen, Sami
Vaasan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703083032
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703083032
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön taustalla kouluaikainen tehtävä, jossa piti miettiä itselleen sosiaalialan ammatti, jota ei vielä ole. Samaan aikaan olin tulossa kolmatta kertaa isäksi. Eräällä neuvolakäynnillä mietin, miksei äidille esitettyjä kysymyksiä esitetä isälle. Vuonna 2014 Vaasaan perustettiin isäneuvola. Tutkimusongelma onkin: Miten tukea isiä isäksi ja isänä kasvamisessa. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Vaasan isäneuvolan kanssa. Sen tarkoituksena on selvittää miten isäneuvolan toimintaa voidaan kehittää.
Isyyttä on aiemmin tutkittu osana miehenä olemista ja se on ollut yksi osa maskuliinisuuden tutkimusta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana isyyttä on alettu tutkia yhä enemmän isänä olemisen näkökulmasta; Millaista on nykypäivän isyys, millaisena se näyttäytyy nykypäivän parisuhteissa, voivatko miehetkin hoivata ja jos voivat, millaista se on? Kuten viime vuosien isyystutkimuksissa, myös tässä opinnäytetyössä huomioidaan isien omat kokemukset. Opinnäytetyön pohjana on yhdessä isäneuvolan kanssa toteutettu kysely. Aineistoksi saatiin 40 isän vastausta. Kysymykset olivat sekä suljettuja että vapaita. Kysymykset käsittelivät isänmalleja, isyyskäsitystä, parisuhdetta ja isäneuvolan käyttöä. Kyseessä on laadullinen tutkimus.
Vastaajat kokivat isäneuvolan ja käynnin siellä pääasiassa hyödylliseksi, mutta silti osasta tuntui, etteivät he saaneet käsitellä riittävästi nimenomaan isyyttä. Myös muutokset parisuhteessa, etenkin huonompaan suuntaan askarruttivat. Isien vanhemmuus toteutuukin naisia enemmän suhteessa lapsen äitiin; äitien vanhemmuus on itsenäisempää. Enemmän käyntikertoja haluttiin, samoin ryhmätapaamisia ja enemmän itse asiaa. Nykyiset asiakkaat ovat eräänlaisia pioneereja. Heidän kokemuksensa ja kertomansa on arvokasta isäneuvolatoiminnan kehittämisessä. Se, mikä tällä hetkellä on vielä harvinaista ja ehkä outoakin, voi olla tulevaisuudessa tavallista ja oikein kohdentuvaa.
Isyyttä on aiemmin tutkittu osana miehenä olemista ja se on ollut yksi osa maskuliinisuuden tutkimusta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana isyyttä on alettu tutkia yhä enemmän isänä olemisen näkökulmasta; Millaista on nykypäivän isyys, millaisena se näyttäytyy nykypäivän parisuhteissa, voivatko miehetkin hoivata ja jos voivat, millaista se on? Kuten viime vuosien isyystutkimuksissa, myös tässä opinnäytetyössä huomioidaan isien omat kokemukset. Opinnäytetyön pohjana on yhdessä isäneuvolan kanssa toteutettu kysely. Aineistoksi saatiin 40 isän vastausta. Kysymykset olivat sekä suljettuja että vapaita. Kysymykset käsittelivät isänmalleja, isyyskäsitystä, parisuhdetta ja isäneuvolan käyttöä. Kyseessä on laadullinen tutkimus.
Vastaajat kokivat isäneuvolan ja käynnin siellä pääasiassa hyödylliseksi, mutta silti osasta tuntui, etteivät he saaneet käsitellä riittävästi nimenomaan isyyttä. Myös muutokset parisuhteessa, etenkin huonompaan suuntaan askarruttivat. Isien vanhemmuus toteutuukin naisia enemmän suhteessa lapsen äitiin; äitien vanhemmuus on itsenäisempää. Enemmän käyntikertoja haluttiin, samoin ryhmätapaamisia ja enemmän itse asiaa. Nykyiset asiakkaat ovat eräänlaisia pioneereja. Heidän kokemuksensa ja kertomansa on arvokasta isäneuvolatoiminnan kehittämisessä. Se, mikä tällä hetkellä on vielä harvinaista ja ehkä outoakin, voi olla tulevaisuudessa tavallista ja oikein kohdentuvaa.