Tampereen poikateatterin touhu ja ruho : Näkökulma sukupuolisensitiiviseen teatteripedagogiikkaan
Siimes, Jyri (2017)
Siimes, Jyri
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703203497
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703203497
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tarkastelen sukupuolisensitiivistä teatteripedagogiikkaa poikateatterin näkökulmasta. Keskiöön nousee teini-ikäisten (16-20-vuotiaiden) nuorten miesten kokemus omasta kehollisuudestaan osallistuessaan tällaiseen toimintaan.
Opinnäytetyössäni käyn lävitse omaa tämänhetkistä pedagogista ajattelua ja suhteutan sitä teatteriryhmä Sälleissä mukana olleiden poikien haastatteluihin ja niistä muodostuneisiin kertomuksiinsa heidän omasta kehollisesta kokemuksestaan. Teoreettinen pohja muodostuu hyvin pitkälle myös tanssintutkimukseen, tanssipedagogiikkaan ja ruumiinfenomenolo-giaan. Tanssin tutkimuksessa on vastaavan ikäisten poikien ja nuortenmiesten kokemuksia tutkittu.
Oma matkani Sällien (ent. Tampereen Poikateatteri ent. Sällit – eräs tamperelainen poikateatteri) kanssa alkaa vuodesta 2012 jolloin aloitin työskentelyn ryhmän kanssa. Opinnäytetyöni pohjautuu omaan kokemukseeni tämän ryhmän kanssa ja ryhmäläisten haastatteluihin. Haastatteluihin sain mukaan sekä jo toiminnan jättäneitä, että nykyisin mukanaolevia ryhmän jäseniä.
Poikien kertomuksista kävi ilmi heidän kokemuksensa kehollisina toimijoina, joka vahvistui heidän ryhmässä mukana olon aikana. Lisäksi löytyi heidän pohdintojaan siitä, miten heidän käsityksensä maskuliinisuudesta on muuttunut. Luottamus ja ryhmään kuuluminen suhteessa teatteripedagogiikkaa myös korostui näissä aiemmin mainituissa haastatteluissa.
Oma käsitykseni on, ettei sukupuolisensitiivinen teatteripedagogiikka ole välttämättä soveltavan teatterin työkalu sinällään, mutta voi olla hyödyllinen työote ja mahdollisuus antaa ääntä pojille jotka eivät välttämättä muuten teatteria harrastuksekseen valitsisi.
Opinnäytetyössäni käyn lävitse omaa tämänhetkistä pedagogista ajattelua ja suhteutan sitä teatteriryhmä Sälleissä mukana olleiden poikien haastatteluihin ja niistä muodostuneisiin kertomuksiinsa heidän omasta kehollisesta kokemuksestaan. Teoreettinen pohja muodostuu hyvin pitkälle myös tanssintutkimukseen, tanssipedagogiikkaan ja ruumiinfenomenolo-giaan. Tanssin tutkimuksessa on vastaavan ikäisten poikien ja nuortenmiesten kokemuksia tutkittu.
Oma matkani Sällien (ent. Tampereen Poikateatteri ent. Sällit – eräs tamperelainen poikateatteri) kanssa alkaa vuodesta 2012 jolloin aloitin työskentelyn ryhmän kanssa. Opinnäytetyöni pohjautuu omaan kokemukseeni tämän ryhmän kanssa ja ryhmäläisten haastatteluihin. Haastatteluihin sain mukaan sekä jo toiminnan jättäneitä, että nykyisin mukanaolevia ryhmän jäseniä.
Poikien kertomuksista kävi ilmi heidän kokemuksensa kehollisina toimijoina, joka vahvistui heidän ryhmässä mukana olon aikana. Lisäksi löytyi heidän pohdintojaan siitä, miten heidän käsityksensä maskuliinisuudesta on muuttunut. Luottamus ja ryhmään kuuluminen suhteessa teatteripedagogiikkaa myös korostui näissä aiemmin mainituissa haastatteluissa.
Oma käsitykseni on, ettei sukupuolisensitiivinen teatteripedagogiikka ole välttämättä soveltavan teatterin työkalu sinällään, mutta voi olla hyödyllinen työote ja mahdollisuus antaa ääntä pojille jotka eivät välttämättä muuten teatteria harrastuksekseen valitsisi.