Neurokirurgisen potilaan sosiaalisen tuen tarve sairaalahoitojakson aikana : kirjallisuuskatsaus

Abstract

Opinnäytetyö on osa Meilahden Siltasairaala-rakennushanketta. Siltasairaala korvaa Töölön sairaalan toimintoja sekä osan Syöpätautien klinikan tiloista. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata, millaista sosiaalista tukea neurokirurginen potilas tarvitsee sairaalahoitojakson aikana. Tarpeita tarkastellessa huomioidaan neurokirurgisen potilaan erityispiirteitä ja niiden tuomia vaatimuksia sosiaalisen tuen laatuun sekä määrään. Tavoitteena on tuottaa tietoa neurokirurgisen potilaan sosiaalisen tuen tarpeesta ja avustaa uuden Siltasairaalan kehittämisessä. Opinnäytetyö toteutettiin sovelletun kirjallisuuskatsauksen muodossa. Aineistonkeruussa hyödynnettiin eri hoito- sekä lääketieteellisiä tietokantoja ja manuaalista tiedonhakua. Haut tuottivat suhteellisen vähän tutkimustietoa. Opinnäytetyöhön valikoitui yhdeksän tutkimusta, joista kolme ovat suomalaisia. Aineisto analysoitiin deduktiivisen eli teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittivat potilaiden kokemusten sosiaalisesta tuesta olevan vaihtelevia. Osa potilaista koki saaneensa laaja-alaista sosiaalista tukea ja sitä kautta kokonaisvaltaisempaa hoitoa sairaalassaoloaikana. Osalla potilaista taas sosiaalisen tuen saaminen oli jäänyt puutteelliseksi. Tuloksissa korostui sosiaalisen tuen osa-alueista etenkin emotionaalisen ja informatiivisen tuen tarpeet sairaalahoitojaksolla. Potilaat kaipasivat keskusteluapua ja läsnäoloa, sekä enemmän perusteltua tietoa sairaudestaan, sen hoidosta sekä vaikutuksista elämään. Kehittämisehdotuksina opinnäytetyön tulosten pohjalta olisi sosiaalisen tuen tarpeen huomioiminen yhä enemmän osana potilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Emotionaalista tukea voitaisiin parantaa antamalla potilaalle enemmän mahdollisuuksia keskusteluun omasta sairaudestaan. Läheisiä voitaisiin ohjata tukemaan enemmän potilasta, koska potilas ei sitä välttämättä itse osaa tai halua pyytää. Tietoa tulisi tarjota potilaille ja läheisille heidän toivomissaan muodoissa yhä enemmän. Läheisten osallistuminen potilaan hoitoon tulisi mahdollistaa entistä tehokkaammin potilaan sosiaalisen tuen lisäämiseksi.

This thesis is a part of Meilahti’s new “Siltasairaala” construction project. Siltasairaala replaces a part of the Töölö hospital operations and a part of the facilities of the Department of Oncology. The aim of this thesis is to define the social support needed by a neurosurgical patient in their time of hospitalization. When assessing the social support needs of a patient, their special characteristics and demands are taken into account to define the quality and quantity of social support. The goal is to provide information about the need of social support of a neurosurgical patient and to assist with the development of the new Siltasairaala. This thesis is a literature review. Data was collected using databases for nursing and medical science. In addition to these databases, information was retrieved using traditional research methods, however this method did not provide a significant amount of relevant information. Nine studies of which three were Finnish were selected into this thesis. Data was analyzed using the deductive, theory-based content analysis. The results varied when it came to the patient’s experience of social support. Some patients experienced extensive social support and therefore received comprehensive care during their stay in hospital. Others felt social support during hospitalization had been insufficient. The results highlighted the need of emotional and informational support. Patients longed for the presence and help of someone who they could talk with. They also needed more specific information of their diagnosis, the treatment of the illness and its effect on life. Based on the results, a proposal for development would take into account the need of social support as a bigger player when looking at the holistic treatment of the patient. Granting the patient more chances to discuss their own illness with a professional could develop emotional support. Individuals close to the patient could be guided more into providing and offering support to the patient as the patient may not know how, or on the contrary, want to ask for it. Information should additionally be provided to the patients and their close ones in the form they prefer. Close ones’ involvement in the treatment should be enabled even more effectively so that the patients’ needs for social support is guaranteed.