Kyselytutkimus erityislasten sisarusten sisaruuskokemuksista ja niiden yhteydestä hyvinvointiin ja elämänhallintaan
Jukarainen, Netta (2017)
Jukarainen, Netta
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703293853
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703293853
Tiivistelmä
Viime vuosina on uutisoitu tiheään tahtiin siitä, miten lasten erityistuen tarve on kasvussa. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan 16 prosenttia peruskoulun oppilaista sai vuonna 2015 tehostettua tai erityistä tukea. Syksyllä 2015 tehostetun tuen piirissä oli 45 900 peruskoulun oppilasta. Luku antaa suuntaa siitä, miten yleistä erityistuen tarve on. Erityistukea voi tarvita esimerkiksi keskittymis- tai oppimisvaikeuden tai vamman takia.
Monen erityistä tukea tarvitsevan lapsen perheeseen kuuluu sisarus. Erityislapsen sisarus saa Leijonaemot ry:n mukaan harvoin ennaltaehkäisevää tukea erityiseen sisaruuteensa. Apua saa usein vasta kun on liian myöhäistä. Opinnäytetyön tarkoitus on kartoittaa 10-25 -vuotiaiden nuorten kokemuksia sisaruudesta erityislapsiperheessä. Tutkimuksessa selvitettiin, millaista tukea sisarukset ovat saaneet tai toivoisivat saavansa erityissisaruuteensa. Tutkimuksen tuloksia peilattiin opinnäytetyössä sisarusten elämänhallintaan ja hyvinvointiin.
Työelämän yhteistyökumppanina toimi Leijonaemot ry, erityislasten vanhemmille tarkoitettu vertaistukijärjestö. Yhdistys antaa vertaistukea erityislasten vanhemmille yli diagnoosirajojen. Leijonaemot ry:llä on tarkoitus hyödyntää tutkimuksen tuloksia suunnitteilla olevan sisaruustoiminnan tarpeen perustelussa ja mahdollisen tulevan toiminnan toteutuksessa.
Nuorten tuen tarpeen kartoitus toteutettiin kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmällä. Tulokset kerättiin kyselytutkimuksella, joka lähetettiin Leijonaemojen rekisterin kautta jäsenille sähköisesti. Kyselytutkimukseen osallistui 93 10-25 -vuotiasta nuorta. Erityislasten sisaruksille on olemassa jo entuudestaan jonkin verran tuki- ja toimintamahdollisuuksia. Leijonaemot ry:n kokeman perusteella toiminta ei kuitenkaan tavoita erityislasten sisaruksia heidän tarvitsemallaan tavalla. Monesti toiminnan lähtökohtana on aikuisten näkemys siitä, mitä nuoret tarvitsisivat. Opinnäytetyön tarkoitus onkin tuoda esille nuorten oma ääni ja kokemus tilanteesta erityislapsen sisarena.
Monen erityistä tukea tarvitsevan lapsen perheeseen kuuluu sisarus. Erityislapsen sisarus saa Leijonaemot ry:n mukaan harvoin ennaltaehkäisevää tukea erityiseen sisaruuteensa. Apua saa usein vasta kun on liian myöhäistä. Opinnäytetyön tarkoitus on kartoittaa 10-25 -vuotiaiden nuorten kokemuksia sisaruudesta erityislapsiperheessä. Tutkimuksessa selvitettiin, millaista tukea sisarukset ovat saaneet tai toivoisivat saavansa erityissisaruuteensa. Tutkimuksen tuloksia peilattiin opinnäytetyössä sisarusten elämänhallintaan ja hyvinvointiin.
Työelämän yhteistyökumppanina toimi Leijonaemot ry, erityislasten vanhemmille tarkoitettu vertaistukijärjestö. Yhdistys antaa vertaistukea erityislasten vanhemmille yli diagnoosirajojen. Leijonaemot ry:llä on tarkoitus hyödyntää tutkimuksen tuloksia suunnitteilla olevan sisaruustoiminnan tarpeen perustelussa ja mahdollisen tulevan toiminnan toteutuksessa.
Nuorten tuen tarpeen kartoitus toteutettiin kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmällä. Tulokset kerättiin kyselytutkimuksella, joka lähetettiin Leijonaemojen rekisterin kautta jäsenille sähköisesti. Kyselytutkimukseen osallistui 93 10-25 -vuotiasta nuorta. Erityislasten sisaruksille on olemassa jo entuudestaan jonkin verran tuki- ja toimintamahdollisuuksia. Leijonaemot ry:n kokeman perusteella toiminta ei kuitenkaan tavoita erityislasten sisaruksia heidän tarvitsemallaan tavalla. Monesti toiminnan lähtökohtana on aikuisten näkemys siitä, mitä nuoret tarvitsisivat. Opinnäytetyön tarkoitus onkin tuoda esille nuorten oma ääni ja kokemus tilanteesta erityislapsen sisarena.