Vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä irtautuneiden nuorten kokemuksia irtautumisesta sekä tuen tarpeesta irtautumisprosessissa

Abstract

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvailla vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä irtautuneiden nuorten kokemuksia liikkeestä irtautumisesta. Tavoitteena oli tuottaa kokemuksellista tietoa irtautumisprosessista sekä selvittää nuorten kokemaa tuen tarvetta irtautumisprosesin aikana. Työ tehtiin monikulttuurisen nuorisotyön näkökulmasta tavoitteena tuottaa tietoa, joka hyödyntää esimerkiksi nuorisotyötä tekeviä.

Vanhoillislestadiolainen herätysliike on Suomen suurin herätysliike. Liikkeellä on voimakkaat kulttuuriset perinteet ja vaikutus erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla. Liike tunnetaan perhekeskeisyydestä, elämäntapanormeista ja eksklusiivisesta pelastusopista. Liikkeestä irtautuvalle kokemus on aina yksilöllinen, mutta siihen yleensä liittyy pelkoja ihmissuhteiden menettämisestä ja uuden elämäntavan rakentumisesta. Irtautuminen on vähittäinen prosessi ja siihen liittyy monia tasoja identiteetin uudelleenrakentamisesta ulkoisiin ja sosiaalisiin muutoksiin. Riskinä irtautumisessa voi olla hylkäämistä, häpeää tai masennusta. Tutkimus tehtiin teemahaastatteluna kahden pääteeman ohjaamina. Pääteemat liittyivät kokemuksiin vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä irtautumisessa sekä koettuun tuen tarpeeseen tämän prosessin aikana.

Tuloksista ilmeni, että kaikkien haastateltujen irtautuminen oli pitkällisen prosessin tulos, ja jokainen oli jo varsin nuorena tunnistanut itsessään ajatuksia, jotka olivat ristiriidassa vanhoillislestadiolaisen opetuksen tai elämäntavan kanssa. Irtautumiseen liittyi pelkoja sosiaalisten suhteiden menettämisestä ja hylätyksi tulemisesta. Läheisten reaktiot olivat vaihtelevia, mutta kukaan ei tullut hylätyksi perheensä taholta. Oma prosessi jatkui pitkään irtautumisilmoituksen ja elämän asettumisen ”uusille urilleen” jälkeen. Tuen tarvetta tunnistettiin jokaisen taholta ja ammattiauttajaa oli myös käytetty tuen saamiseksi. Ystävien ja vertaisten tuki korostui. Irtautumisen jälkeen nähdään myös monia myönteisiä piirteitä liikkeen piirissä.

Tulokset antavat viitteitä sille, että uskonnollisten vähemmistöjen tunnustaminen osana tasa-arvo- ja monikulttuurisuustyötä on tärkeää. Näin on etenkin alueilla, joilla kulttuurinen ero valtaväestön ja vähemmistön välissä elää keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa. Oman vähemmistökulttuurin voi nähdä myös etnisenä identiteettinään ja ylpeyden aiheena myös irtautumisen jälkeen, esimerkiksi monet sisarukset eivät ole häpeällinen asia, vaan rikkaus.

The purpose of this thesis was to describe the experiences of youth who have left the conservative Laestadian movement. The goal was to produce experiental knowledge of the process of separation and the need for counceling in relation to that. The work was done from the viewpoint of multicultural youthwork with the aim of producing useful information of those for example to youth workers.

The conservative Laestadian is the largest revivalist movement in Finland. It has strong cultural traditions and influence especially in the Nothern Ostrobothnian region. The movement is characterized by large families, a strictly normative lifestyle and the teaching of exclusive salvation. The personal experience of leaving the movement often involves fears of broken families and friendships/relationships and uncertainty of the future. Leaving is a gradual process and affects the person on many levels, e.g. rebuilding the identity and external and social changes. The risk for leaving is being abandoned, or suffering shame or depression. This study was conducted as a theme interview guided by two main themes. The main themes were the experiences of leaving the movement and the experienced need for counceling.

The results show that for all the process of leaving was a result of a long deliberation, and began early in the life. Everyone experienced conflicting thoughts from a young age regarding the teachings or lifestyle of the movement. Leaving the movement raises fears of abandonment by family or friends. The reactions in this study were mixed, but no one was abandoned in the end. The individual process carries on for long after leaving and professional help needed by some. The importance of support from friends and peers was highly emphasized. Everyone regarded now also positive things from their past and the movement.

The results indicate that it would be important to acknowledge religious minorities as part of equality and multicultural work. This is especially important in areas where the cultural difference between the main population and the minority group lives on in the general discussion and social media. It is important to realize that belonging to a minority group can be viewed as an ethnic identity and as thus a source of pride, even after leaving the movement. For example, having multiple siblings can be enriching rather that shameful.