Oikeudenkäyntimaksu lähestymiskieltoasioissa

Abstract

Tuomioistuinmaksuja on korotettu vuonna 2016 vastaamaan paremmin asiasta aiheutuvia kustannuksia ja aiemmin maksuttomat lähestymiskieltoasiat on muutettu maksullisiksi. 250 euron suuruista oikeudenkäyntimaksua ei kuitenkaan peritä, mikäli asianosaiselle on myönnetty oikeusapua tai tuomioistuin määrää lähestymiskiellon. Oikeudenkäyntimaksun määräytyminen lähestymiskieltoasioissa ei kuitenkaan ole näin yksiselitteistä. Maksuvelvollisuuteen on säädetty poikkeuksia, jotka johtuvat joko asian vireillepanijasta tai asian lopputuloksesta.

Opinnäytetyössä on tutkittu oikeudenkäyntimaksun määräytymistä lähestymiskieltoasioissa. Lähestymiskiellon asianosainen on asiaryhmän puolesta oikeutettu oikeusapuun. Taustoittamaan oikeudenkäyntimaksun määräytymistä lähestymiskieltoasioissa, työssä on tutkittu sitä, mitkä ovat lain tarkoittamat edellytykset lähestymiskiellon määräämiselle, missä tilanteissa haettua lähestymiskieltoa ei määrätä ja millä edellytyksellä henkilö on oikeutettu maksuttomaan oikeudenkäyntiin.

Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on lainopillinen ja sen päälähteenä ovat tuomioistuinmaksulaki, oikeusapulaki, laki lähestymiskiellosta ja näiden lakien esityöt, erityisesti hallituksen esitys tuomioistuinmaksulaista sekä oikeuskirjallisuus. Käytännön näkökulmaa työhön on tuotu hovioikeuden ja korkeimman oikeuden oikeustapauksilla.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että oikeudenkäyntimaksua lähestymiskieltoasioissa ei määrätä, kun tuomioistuin määrää lähestymiskiellon, hakija on oikeutettu oikeusapuun, hakija on lain nojalla maksusta vapautettu viranomainen, tuomioistuin soveltaa kohtuuttomuuspykälää tai asia päättyy haastetta antamatta. Lähestymiskielto määrätään, mikäli lain tarkoittamat edellytykset täyttyvät eikä asiaa jätetä tutkimatta tai sillensä. Lähestymiskiellon asianosainen on oikeutettu oikeusapuun, mikäli hänen varallisuutensa ei ole esteenä oikeusavun myöntämiselle. Viime kädessä asianosainen voi hakea hänelle määrättyyn oikeudenkäyntimaksuun maksuoikaisua maksun määränneeltä viranomaiselta.

Court fees in Finland have become more expensive since the start of 2016 as a result of a law about court fees to better respond to the costs caused for the courts by the cases. Court fee of 250 euros is however not charged if the party has been granted legal aid or the court orders a restraining order. The decision on court fees regarding cases of restraining orders is not unambiguous. There are exceptions to the obligation to paying the court fee. The exceptions are dependent on the applicant or the conclusion of the case.

The purpose of this thesis was to study in which cases of restraining orders the court fee is charged and in which it is not charged. In order to compile the background information, the thesis also determines in which requirements under the authority of the law a restraining order is ordered and in which cases not. The study also discusses in which cases and by which requirements a litigant is entitled to legal aid.

The research method here is jurisprudence. The primary source materials include laws, preliminary work of these laws and juridical books. The practical aspect to the topic has been brought up through cases of court of second distance and Supreme Court, the court of final appeal.

According to the thesis results, it can be concluded that the court fee regarding cases of restraining order is not charged when the court orders the restraining order, the litigant is entitled to legal aid or the applicant is an authority freed from court fees under the authority of the law. In addition, the fee is not imposed when the court applies the unreasonableness decree or the restraining order ends without delivering the summon. A restraining order is issued when the conditions referred by law are met and the case is not dismissed or left at that. The applicant of the restraining order is entitled to legal aid provided that the applicant’s wealth is not an obstacle. Ultimately the litigant that has been imposed a court fee can apply for the authority who originally imposed the fee to dismiss the fee.