Ei kumppanuutta ilman läsnäoloa : Suomen kulttuurikentän näkyvyyden vahvistaminen Istanbulissa
Ari-Gürhanli, Melis (2017)
Ari-Gürhanli, Melis
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704205005
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704205005
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä ”Ei kumppanuutta ilman läsnäoloa” pohditaan minkälaiset toimet Istanbulin kulttuurikentällä vahvistaisivat Suomen näkyvyyttä ja samalla edistäisivät suomalaista kulttuurivientiä Turkkiin. Työssä keskitytään kulttuuriviennin osa-alueista taiteellisista lähtökohdista lähteviin, ei-kaupallisiin toimintoihin, mikä on yksi kolmesta Markus Leikolan ja Päivikki Lerouxin vuonna 2006 Tekesin toimeksiannosta laatiman raportin kulttuuriviennin osa-alueiden määritelmistä. Kehittämistyötä on lähestytty tapaustutkimuksena, joka mahdollistaa aineiston hankinnan monin eri tavoin ja sopii myös uuden kehittämiseen. Tapaustutkimuksen tarkoitus on tuottaa tietoa kehitystyön tueksi. Aineiston hankintamenetelminä kehittämistyössä on käytetty avointa ja strukturoitua haastattelua, kyselyjä sekä benchmarkingia.
Työn tilaajatahona toimi Suomen Lähi-idän instituutin säätiö, joka on Lähi-idän instituutin taustataho Helsingissä. Säätiö kiinnostui kehittämistyön aiheesta, sillä pääsääntöisesti Levantin alueella toimivan instituutin työskentelyalueeseen kuuluu myös Turkki. Tieteellistä toimintaa vahvemmin tuntevana instituuttina Turkin kulttuurikenttä on kuitenkin jäänyt heille vieraampi toimialaksi.
Työssä selvitetään, miten maiden välinen kulttuurikumppanuus on edennyt tähän päivään mennessä, minkälaisia haasteita suomalaiset toimijat ovat kohdanneet toimiessaan Turkin kulttuurikentällä, minkälaisia tarpeita he ovat havainneet kumppanuuden vahvistamiseksi olevan ja millaisia ideoita tilanteen edistämiseksi he ovat matkan varrelta löytäneet.
Kehittämistyön tulokset osoittavat suomalaisen kulttuurikentän edustajien kokevan haasteellisiksi turkkilaisen toimintakulttuurin, toimintaympäristön, rahoituksen ja toimintakentän laajuuden. Koordinoitujen verkostojen laajentamiselle ja asiantuntijoiden vaihto-ohjelmien kehittämiselle nähtiin erityistä tarvetta. Työssä ehdotetaan taiteilijoiden residenssi-ohjelmien sekä kulttuurituottajien vaihto-ohjelmien lisäämistä Turkin ja Suomen välillä. Uutena toimintamallina opinnäytetyössä esitellään myös tapahtumasarjojen järjestämistä yhteistyössä istanbulilaisten kulttuuriorganisaatioiden kanssa. Läsnäolon vahvistamiseksi ehdotetaan Istanbulissa toimivan pysyvän tahon perustamista.
Työn tilaajatahona toimi Suomen Lähi-idän instituutin säätiö, joka on Lähi-idän instituutin taustataho Helsingissä. Säätiö kiinnostui kehittämistyön aiheesta, sillä pääsääntöisesti Levantin alueella toimivan instituutin työskentelyalueeseen kuuluu myös Turkki. Tieteellistä toimintaa vahvemmin tuntevana instituuttina Turkin kulttuurikenttä on kuitenkin jäänyt heille vieraampi toimialaksi.
Työssä selvitetään, miten maiden välinen kulttuurikumppanuus on edennyt tähän päivään mennessä, minkälaisia haasteita suomalaiset toimijat ovat kohdanneet toimiessaan Turkin kulttuurikentällä, minkälaisia tarpeita he ovat havainneet kumppanuuden vahvistamiseksi olevan ja millaisia ideoita tilanteen edistämiseksi he ovat matkan varrelta löytäneet.
Kehittämistyön tulokset osoittavat suomalaisen kulttuurikentän edustajien kokevan haasteellisiksi turkkilaisen toimintakulttuurin, toimintaympäristön, rahoituksen ja toimintakentän laajuuden. Koordinoitujen verkostojen laajentamiselle ja asiantuntijoiden vaihto-ohjelmien kehittämiselle nähtiin erityistä tarvetta. Työssä ehdotetaan taiteilijoiden residenssi-ohjelmien sekä kulttuurituottajien vaihto-ohjelmien lisäämistä Turkin ja Suomen välillä. Uutena toimintamallina opinnäytetyössä esitellään myös tapahtumasarjojen järjestämistä yhteistyössä istanbulilaisten kulttuuriorganisaatioiden kanssa. Läsnäolon vahvistamiseksi ehdotetaan Istanbulissa toimivan pysyvän tahon perustamista.