Ei kumppanuutta ilman läsnäoloa : Suomen kulttuurikentän näkyvyyden vahvistaminen Istanbulissa

Abstract

Opinnäytetyössä ”Ei kumppanuutta ilman läsnäoloa” pohditaan minkälaiset toimet Istanbulin kulttuurikentällä vahvistaisivat Suomen näkyvyyttä ja samalla edistäisivät suomalaista kulttuurivientiä Turkkiin. Työssä keskitytään kulttuuriviennin osa-alueista taiteellisista lähtökohdista lähteviin, ei-kaupallisiin toimintoihin, mikä on yksi kolmesta Markus Leikolan ja Päivikki Lerouxin vuonna 2006 Tekesin toimeksiannosta laatiman raportin kulttuuriviennin osa-alueiden määritelmistä. Kehittämistyötä on lähestytty tapaustutkimuksena, joka mahdollistaa aineiston hankinnan monin eri tavoin ja sopii myös uuden kehittämiseen. Tapaustutkimuksen tarkoitus on tuottaa tietoa kehitystyön tueksi. Aineiston hankintamenetelminä kehittämistyössä on käytetty avointa ja strukturoitua haastattelua, kyselyjä sekä benchmarkingia.

Työn tilaajatahona toimi Suomen Lähi-idän instituutin säätiö, joka on Lähi-idän instituutin taustataho Helsingissä. Säätiö kiinnostui kehittämistyön aiheesta, sillä pääsääntöisesti Levantin alueella toimivan instituutin työskentelyalueeseen kuuluu myös Turkki. Tieteellistä toimintaa vahvemmin tuntevana instituuttina Turkin kulttuurikenttä on kuitenkin jäänyt heille vieraampi toimialaksi.

Työssä selvitetään, miten maiden välinen kulttuurikumppanuus on edennyt tähän päivään mennessä, minkälaisia haasteita suomalaiset toimijat ovat kohdanneet toimiessaan Turkin kulttuurikentällä, minkälaisia tarpeita he ovat havainneet kumppanuuden vahvistamiseksi olevan ja millaisia ideoita tilanteen edistämiseksi he ovat matkan varrelta löytäneet.

Kehittämistyön tulokset osoittavat suomalaisen kulttuurikentän edustajien kokevan haasteellisiksi turkkilaisen toimintakulttuurin, toimintaympäristön, rahoituksen ja toimintakentän laajuuden. Koordinoitujen verkostojen laajentamiselle ja asiantuntijoiden vaihto-ohjelmien kehittämiselle nähtiin erityistä tarvetta. Työssä ehdotetaan taiteilijoiden residenssi-ohjelmien sekä kulttuurituottajien vaihto-ohjelmien lisäämistä Turkin ja Suomen välillä. Uutena toimintamallina opinnäytetyössä esitellään myös tapahtumasarjojen järjestämistä yhteistyössä istanbulilaisten kulttuuriorganisaatioiden kanssa. Läsnäolon vahvistamiseksi ehdotetaan Istanbulissa toimivan pysyvän tahon perustamista.

This master’s thesis, titled No Partnership Without Presence, looks at ways to strengthen the presence of Finnish culture in Istanbul with the aim of improving the efficiency of Finnish cultural export to Turkey. Based on the threefold categorization model of cultural export developed by Leikola & Leroux in their report for Tekes in 2006, the thesis focuses on non-commercial exports driven by arts. Having been conducted as a single case study, the research aims to reach at an in-depth and multifaceted understanding about a particularly complex issue, that is, designing a blueprint for cultural cooperation between two vastly different societies.

This research is supported by the Foundation of the Finnish Institute in the Middle East, which has taken an interest in building a partnership not only because its region of interest encompasses Turkey but also the very field of culture is an interesting yet unfamiliar territory for them.

Besides reviewing how actually the cultural partnership between Turkey and Finland has been developed up to this point in time, the thesis also identifies the sort of challenges Finnish actors have faced in Turkish cultural field, shortcomings they recognize on the basis of their experiences, as well as their opinions on how to improve the partnership.

Correspondingly, the thesis identifies the following as the foremost challenges experienced by Finnish actors working in Turkish cultural field: national work culture; working environment; access to funding; and vague scope of the field. It addresses the need for expanding networks and exchange programs directed at professionals as a response to these challenges. In addition to the development of programs for artist-in-residence and cultural producer exchange, the thesis also puts forth a proposal for a themed event series in Istanbul to be organized in cooperation with local cultural partners. In conclusion, the thesis draws attention to the vital function a permanent body would fulfill in strengthening the presence of Finnish cultural scene in Istanbul.