Kommunikaation koskettamana : Argentiinalaisen tangon nonverbaalin kommunikaation hyödyntäminen pas de deux'n oppimiseen ja opettamiseen

Abstract

Opinnäytetyöni on kirjallisuuteen ja omiin kokemuksiini perustuva tutkimus siitä, miten argentiinalaisen tangon kehollisen kommunikaation keinoja voisi hyödyntää pas de deux’n oppimiseen ja opettamiseen. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää kehollisia kommunikaation keinoja ja yhteyksiä argentiinalaisen tangon ja pas de deux’n välillä ja niiden kautta pohtia hyötyjä kommunikaation näkökulmasta.

Hyödynnän tutkimusaineistona omia kokemuksiani pas de deux’n ja argentiinalaisen tangon harjoittelusta, videomateriaalia, kirjallisuutta ja haastattelua. Pyrin perustelemaan kirjallisuuteen nojaten subjektiivisia kokemuksiani tangoharjoittelun hyödyistä pas de deux’n oppimiseen ja opettamiseen.

Tangon kehollinen kommunikaatio tiivistyy vapaan viennin käsitteeseen, joka onnistuakseen vaatii tanssijoilta sekä fyysisiä taitoja että luottamusta, toisen aistimista ja ymmärtämistä. Pas de deux’ssä tanssijan itsenäisyys korostuu ja parin välinen kommunikaatio luetaan usein vain teatraalisena elementtinä. Pas de deux vaatii onnistuakseen kuitenkin yhtä lailla sekä kehollisia taitoja että luottamusta, aistimista ja ymmärtämistä kuten tangokin. Tästä syystä tango kehollisen kommunikaation harjoittelemisen keinona voi olla hyödyllinen.

Opinnäytetyöni lopussa pohdin keinoja, miten tangoharjoitteita voisi hyödyntää pas de deux’n opetus- ja oppimistilanteessa sekä kommunikaation että fyysisten taitojen havaitsemiseen ja harjoittelemiseen. Pohdin vaihtoehdoksi kommunikaation harjoittelemiseen myös ”vapaan viennin pas de deux’n” mahdollisuutta. Vapaan viennin hyödyntäminen pas de deux’n yhteydessä haastaisi niin tanssijoiden teknistä osaamista kuin keskinäistä kommunikaatiota.

The thesis is a study of how the elements of nonverbal communication in Argentinean tango could be applied when learning and teaching pas de deux. The thesis reflects my personal experiences as well as examining literature and interviews. The purpose of the study is to find similarities in nonverbal communication and bodily elements in Argentinean tango and pas de deux, and to consider how the nonverbal elements of tango could be beneficial when learning and teaching pas de deux.

I use existing literature as a source of information as well as considering my own experiences and analyzing video material and interviews. Through literature, I aim to illustrate my personal experience of how practicing tango can be beneficial when learning and teaching pas de deux.

The nonverbal communication in tango results in free leading which requires great technical skills from the dancers as well as trust, feeling and understanding between the pair. In pas de deux, independence of the dancer as an individual is very important and the communication is often mistaken merely as a theatrical element. However, to successfully dance a pas de deux, there needs to be the same elements of trust, feeling and understanding as in tango. This suggests tango could be a helpful technique to learn and teach the nonverbal elements of communication.

To conclude the study, I consider ways to exploit exercises from a tango class into a pas de deux class, both to learn elements of the nonverbal communication whilst also providing a new perspective to technical elements in pas de deux. As an alternative for learning to communicate in pas de deux, I consider a possibility of “free leading in pas de deux”. This aims to challenge the dancers in a new way in both technical and communicational parts of the pas de deux.