Lasten ja ikäihmisten kohtaamisia : sukupolvien välisen vuorovaikutuksen edistäminen
Paldanius, Minja; Sjöberg, Taru (2017)
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704275514
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704275514
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on taidelähtöisen toiminnan avulla edistää ylisukupolvista vuorovaikutusta lasten ja ikäihmisten välillä. Tavoitteena oli myös saattaa alkuun erään pääkaupunkiseutulaisen päiväkodin ja sen lähialueen monipuolisen palvelukeskuksen päivätoiminnan välinen yhteistyö.
Opinnäytetyömme on luonteeltaan monimuotoinen. Sen teoreettisessa osassa kuvaamme sukupolvitoiminnan ja etenkin ylisukupolvisen vuorovaikutuksen merkityksiä lapsen kasvun ja kehityksen sekä ikäihmisten hyvinvoinnin kannalta. Avaamme taidelähtöistä toimintaa ja sen hyötyjä lapsille ja ikäihmisille. Opinnäytetyömme toiminnallisessa osassa suunnittelimme ja ohjasimme viiden kerran tuokiokokonaisuuden, joka pohjautui käyttämiimme vuorovaikutuksen ja taidelähtöisen toiminnan teorioihin. Tuokiokokonaisuuden sisältö rakentui musiikin, kädentaitojen, muistelun ja kulttuuriperinteiden ympärille. Ohjaamaamme toimintaan osallistui seitsemän 5-vuotiasta lasta sekä kuusi 80–90 -vuotiasta ikäihmistä, joista kaikilla oli jonkinasteinen muistisairaus. Opinnäytetyössämme painottuu varhaiskasvatuksen näkökulma.
Yhteiskunnan rakenteellisten ja sosiaalisten muutosten seurauksena sukupolvien välinen vuorovaikutus on vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Muutokset ovat synnyttäneet yhteiskunnallisen tarpeen ylisukupolvisille kohtaamisille, toiminnalle ja dialogille. Sukupolvien välinen vuorovaikutus toimii niin kulttuurin ja perinteiden siirtymisen kuin myös kasvatuksellisen toiminnan näyttämönä. Sukupolvitoimintaan liittyvien tutkimustulosten ja hankkeiden mukaan lasten asenteet ikäihmisiä kohtaan ja heidän käsityksensä vanhuudesta ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Tämän lisäksi sukupolvitoiminta tukee lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä. Ikäihmisten kohdalla toiminnan voidaan nähdä lisäävän elämän myönteisyyttä, ehkäisevän heidän kokemaa yksinäisyyttä sekä edistävän heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan.
Toimintamme aikana havaitsimme, että lasten ja ikäihmisten välinen vuorovaikutus lisääntyi tuokiokokonaisuuden edetessä. Koimme, että etenkin toiminnan sisällöllisellä laadulla oli oleellinen merkitys vuorovaikutuksen synnyn kannalta. Molemmille ikäryhmille mielekäs toiminta vaikutti positiivisesti vuorovaikutuksen laatuun ja määrään. Sekä lapset että ikäihmiset pitivät yhteistä toimintaa mielekkäänä, ja yhteistyökumppanimme näkivät toiminnan tärkeänä. He olivat myös halukkaita jatkamaan alkanutta yhteistyötä.
Opinnäytetyömme on luonteeltaan monimuotoinen. Sen teoreettisessa osassa kuvaamme sukupolvitoiminnan ja etenkin ylisukupolvisen vuorovaikutuksen merkityksiä lapsen kasvun ja kehityksen sekä ikäihmisten hyvinvoinnin kannalta. Avaamme taidelähtöistä toimintaa ja sen hyötyjä lapsille ja ikäihmisille. Opinnäytetyömme toiminnallisessa osassa suunnittelimme ja ohjasimme viiden kerran tuokiokokonaisuuden, joka pohjautui käyttämiimme vuorovaikutuksen ja taidelähtöisen toiminnan teorioihin. Tuokiokokonaisuuden sisältö rakentui musiikin, kädentaitojen, muistelun ja kulttuuriperinteiden ympärille. Ohjaamaamme toimintaan osallistui seitsemän 5-vuotiasta lasta sekä kuusi 80–90 -vuotiasta ikäihmistä, joista kaikilla oli jonkinasteinen muistisairaus. Opinnäytetyössämme painottuu varhaiskasvatuksen näkökulma.
Yhteiskunnan rakenteellisten ja sosiaalisten muutosten seurauksena sukupolvien välinen vuorovaikutus on vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Muutokset ovat synnyttäneet yhteiskunnallisen tarpeen ylisukupolvisille kohtaamisille, toiminnalle ja dialogille. Sukupolvien välinen vuorovaikutus toimii niin kulttuurin ja perinteiden siirtymisen kuin myös kasvatuksellisen toiminnan näyttämönä. Sukupolvitoimintaan liittyvien tutkimustulosten ja hankkeiden mukaan lasten asenteet ikäihmisiä kohtaan ja heidän käsityksensä vanhuudesta ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Tämän lisäksi sukupolvitoiminta tukee lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä. Ikäihmisten kohdalla toiminnan voidaan nähdä lisäävän elämän myönteisyyttä, ehkäisevän heidän kokemaa yksinäisyyttä sekä edistävän heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan.
Toimintamme aikana havaitsimme, että lasten ja ikäihmisten välinen vuorovaikutus lisääntyi tuokiokokonaisuuden edetessä. Koimme, että etenkin toiminnan sisällöllisellä laadulla oli oleellinen merkitys vuorovaikutuksen synnyn kannalta. Molemmille ikäryhmille mielekäs toiminta vaikutti positiivisesti vuorovaikutuksen laatuun ja määrään. Sekä lapset että ikäihmiset pitivät yhteistä toimintaa mielekkäänä, ja yhteistyökumppanimme näkivät toiminnan tärkeänä. He olivat myös halukkaita jatkamaan alkanutta yhteistyötä.