Hanhikivi 1 -ydinvoimalan jäähdytysveden käyttö rakennusten ja piha-alueiden lämmityksessä
Yliniemi, Emma-Roosa (2017)
Yliniemi, Emma-Roosa
Oulun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705026008
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705026008
Tiivistelmä
Työssä tutkittiin Hanhikivi 1 -ydinvoimalan jäähdytysveden hyödyntämistä voimalaitoksen tukirakennusten lämmityksessä ja piha-alueen talvisulatuksessa. Tavoitteena oli selvittää lämmitysratkaisun kannattavuus, hyödyt ja haasteet. Työn tilaajana oli Fennovoima Oy.
Työssä tutustuttiin eri lämpöpumpputekniikkoihin ja laskettiin jäähdytysveden lämpöpumppaukseen sopivinta toteutusvaihtoehtoa. Lämmitystä mitoitettiin voimalaitosalueen työpaja- ja varastorakennuksiin, joissa sijaitsee myös toimisto- ja sosiaalitiloja. Piha-alueen sulatuksessa tutkittiin noin 400 auton parkkipaikan sulanapitoa.
Työ toteutettiin teoreettisena suunnittelutyönä ja rakennuksen energiantarpeet mitoitettiin Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D5 ohjeiden mukaisesti. Lämpöpumppu mitoitettiin rakennuksen tehontarpeen perusteella. Työssä vertailtiin myös eri kylmäaineiden vaikutusta lämpöpumpun hyötysuhteeseen ja sitä kautta tehokkuuteen.
Parkkipaikkojen sulatus todettiin kannattamattomaksi, sillä sen tehontarve oli niin suuri verrattuna rakennuksen tehontarpeeseen. Lisäksi se vaatisi korkeampaa lämpötilatasoa kuin rakennuksen lämmitys. Rakennuksen lämmitystehontarve oli noin 1 MW ja lämmitysenergiantarve noin 1800 MWh vuodessa. Rakennuksen lämmittämiseen tarvittaisiin noin 1 MW:n tehoinen lämpöpumppu, joka kuluttaa sähköä noin 356 MWh tuottaessaan rakennuksen lämmitysenergian. Lämpöpumppuinvestointi ei ole kannattavaa pienestä sähkönkulutuksesta huolimatta, sillä lämmitys on alun perin suunniteltu toteutettavaksi ydinvoimalaitoksella sivutuotteena tuotetulla kaukolämmöllä. Kaukolämmön omakustannehinta on niin edullinen, että kun sitä verrataan lämpöpumppauksen kustannuksiin ei lämpöpumppua saa kannattavaksi.
Työssä tutustuttiin eri lämpöpumpputekniikkoihin ja laskettiin jäähdytysveden lämpöpumppaukseen sopivinta toteutusvaihtoehtoa. Lämmitystä mitoitettiin voimalaitosalueen työpaja- ja varastorakennuksiin, joissa sijaitsee myös toimisto- ja sosiaalitiloja. Piha-alueen sulatuksessa tutkittiin noin 400 auton parkkipaikan sulanapitoa.
Työ toteutettiin teoreettisena suunnittelutyönä ja rakennuksen energiantarpeet mitoitettiin Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D5 ohjeiden mukaisesti. Lämpöpumppu mitoitettiin rakennuksen tehontarpeen perusteella. Työssä vertailtiin myös eri kylmäaineiden vaikutusta lämpöpumpun hyötysuhteeseen ja sitä kautta tehokkuuteen.
Parkkipaikkojen sulatus todettiin kannattamattomaksi, sillä sen tehontarve oli niin suuri verrattuna rakennuksen tehontarpeeseen. Lisäksi se vaatisi korkeampaa lämpötilatasoa kuin rakennuksen lämmitys. Rakennuksen lämmitystehontarve oli noin 1 MW ja lämmitysenergiantarve noin 1800 MWh vuodessa. Rakennuksen lämmittämiseen tarvittaisiin noin 1 MW:n tehoinen lämpöpumppu, joka kuluttaa sähköä noin 356 MWh tuottaessaan rakennuksen lämmitysenergian. Lämpöpumppuinvestointi ei ole kannattavaa pienestä sähkönkulutuksesta huolimatta, sillä lämmitys on alun perin suunniteltu toteutettavaksi ydinvoimalaitoksella sivutuotteena tuotetulla kaukolämmöllä. Kaukolämmön omakustannehinta on niin edullinen, että kun sitä verrataan lämpöpumppauksen kustannuksiin ei lämpöpumppua saa kannattavaksi.