Fysioterapia osana ikääntyneen asiakkaan aktiivista arkea lonkkamurtuman myöhäisvaiheen kuntoutuksessa : kirjallisuuskatsaus
Peltonen, Johanna (2017)
Peltonen, Johanna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705036207
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705036207
Tiivistelmä
Suomessa tapahtuu vuosittain yli 7000 lonkkamurtumaa, joista 90 % kaatumisen seurauksena. Lonkkamurtuma heikentää merkittävällä tavalla yksilön toimintakykyä. Vain noin 40 % lonkkamurtuman saaneista henkilöistä saavuttaa murtumaa edeltäneen toimintakyvyn tason. Lisäksi lonkkamurtumat ovat yleisyytensä sekä niistä aiheutuvien kalliiden hoitokustannusten vuoksi yhteiskunnalle merkittävä kuluerä. Väestön ikärakenteen muuttuessa ikääntyvä väestönosa tulee kasvamaan seuraavina vuosikymmeninä huomattavasti, joten myös lonkkamurtumien määrä tulee tulevaisuudessa lisääntymään entisestään.
Tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää, millä tavoin lonkkamurtuma vaikuttaa yksilön fyysiseen toimintakykyyn ja selviytymiseen päivittäisissä toiminnoissa sekä kartoittaa, kuinka lonkkamurtuman saaneen henkilön aktiivista arkea voidaan fysioterapian keinoin tukea kuntoutuksen myöhäisvaiheessa. Työn tavoitteena on, että lonkkamurtumakuntoutujan kanssa työskentelevien fysioterapeuttien ja hoitajien tietoisuus aktiivisen arjen ja omatoimisuuden tukemisesta sekä myöhäisvaiheen fysioterapian mahdollisuuksista palvelutaloympäristössä lisääntyisi.
Lonkkamurtuman seurauksena ilmenevä pitkittynyt kipu, lihasvoiman heikentyminen, tasapainovaikeudet sekä kaatumisen pelko johtavat usein fyysisen aktiivisuuden vähentymiseen. Fyysinen inaktiivisuus puolestaan saattaa johtaa liikkumiskyvyn heikkenemiseen, pitkäaikaisen toiminnanvajausten syntymiseen ja sekä elämänlaadun alentumiseen, jolloin lonkkamurtumasta toipuva henkilö ei kykene selviytymään itsenäisesti päivittäisistä perustoiminnoista.
Lonkkamurtumien fysioterapeuttisessa kuntoutuksessa sekä kaatumisten ja murtumien ehkäisyssä on olennaista monipuolinen, yksilöllisesti suunniteltu progressiivinen fyysinen harjoittelu, joka sisältää sekä voima – että tasapainoharjoitteita. Fysioterapeuttisen harjoittelun tulisi sisältää myös toiminnallista harjoittelua, jolla pyritään kehittämään haluttuja liikkumiseen tai arjessa toimimiseen liittyviä toimintoja. Harjoittelulla tulisi pyrkiä vaikuttamaan päivittäisissä toiminnoissa ilmeneviin haasteisiin, jolloin harjoittelua voidaan kohdistaa yksilön tarpeita vastaaviksi ja harjoittelu muodostuisi kuntoutujan omatoimista arkea tukevaksi. Fysioterapeuttisella harjoittelulla on saatu hyviä tuloksia esimerkiksi lonkkamurtumakuntoutujien liikkumiskyvyn parantumisessa sekä itsenäisyyden lisääntymisessä päivittäisissä toiminnoissa.
Tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää, millä tavoin lonkkamurtuma vaikuttaa yksilön fyysiseen toimintakykyyn ja selviytymiseen päivittäisissä toiminnoissa sekä kartoittaa, kuinka lonkkamurtuman saaneen henkilön aktiivista arkea voidaan fysioterapian keinoin tukea kuntoutuksen myöhäisvaiheessa. Työn tavoitteena on, että lonkkamurtumakuntoutujan kanssa työskentelevien fysioterapeuttien ja hoitajien tietoisuus aktiivisen arjen ja omatoimisuuden tukemisesta sekä myöhäisvaiheen fysioterapian mahdollisuuksista palvelutaloympäristössä lisääntyisi.
Lonkkamurtuman seurauksena ilmenevä pitkittynyt kipu, lihasvoiman heikentyminen, tasapainovaikeudet sekä kaatumisen pelko johtavat usein fyysisen aktiivisuuden vähentymiseen. Fyysinen inaktiivisuus puolestaan saattaa johtaa liikkumiskyvyn heikkenemiseen, pitkäaikaisen toiminnanvajausten syntymiseen ja sekä elämänlaadun alentumiseen, jolloin lonkkamurtumasta toipuva henkilö ei kykene selviytymään itsenäisesti päivittäisistä perustoiminnoista.
Lonkkamurtumien fysioterapeuttisessa kuntoutuksessa sekä kaatumisten ja murtumien ehkäisyssä on olennaista monipuolinen, yksilöllisesti suunniteltu progressiivinen fyysinen harjoittelu, joka sisältää sekä voima – että tasapainoharjoitteita. Fysioterapeuttisen harjoittelun tulisi sisältää myös toiminnallista harjoittelua, jolla pyritään kehittämään haluttuja liikkumiseen tai arjessa toimimiseen liittyviä toimintoja. Harjoittelulla tulisi pyrkiä vaikuttamaan päivittäisissä toiminnoissa ilmeneviin haasteisiin, jolloin harjoittelua voidaan kohdistaa yksilön tarpeita vastaaviksi ja harjoittelu muodostuisi kuntoutujan omatoimista arkea tukevaksi. Fysioterapeuttisella harjoittelulla on saatu hyviä tuloksia esimerkiksi lonkkamurtumakuntoutujien liikkumiskyvyn parantumisessa sekä itsenäisyyden lisääntymisessä päivittäisissä toiminnoissa.