Mehiläisemojen kasvatus ja jalostus Suomessa
Hyyryläinen, Lauri (2017)
Hyyryläinen, Lauri
Savonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705056444
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705056444
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli mehiläisemojen kasvatus ja jalostus Suomessa. Työn tavoitteena oli selvittää Suomen me-hiläishoitajain Liitto ry:lle suomalaisen emokasvatuksen tilaa, keskittyä emokasvatuksen ja jalostuksen keskeisiin ongelmiin sekä tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Tavoitteena oli myös kartoittaa emokasvatuksen maantieteellinen jakautuminen, emokasvattajien tuotantovolyymit, tuontiemojen käyttömäärät sekä perehtyä Beebreed.eu-jalostussivustoon.
Mehiläisen vuosi jaetaan neljään osaan vuodenaikojen mukaan, joihin sisältyy erilaisia hoitotoimenpiteitä. Suomessa tarhataan neljää eri mehiläisrotua. Mehiläispesässä on kolmenlaisia jäseniä, jotka ovat emo eli kuningatar, työläinen ja kuhnuri. Emokasvatusmenetelmiä on useita ja ne koostuvat useista eri vaiheista. Jalostukseen valitaan ominai-suuksiltaan sopivia yksilöitä useiden sukupolvien ajan. Jalostuksen tavoitteena on saada terveitä ja tuottavia mehiläisiä. Keinosiemennys on mehiläisjalostuksen työkalu, jossa emon pariuttaminen on hallittua, mutta keinosiemennys ei kuulu tavanomaiseen emokasvatukseen. Mehiläisemojen tuontiin ulkomailta liittyy viranomaisvelvoitteita ja tuontia valvoo Evira.
Tavoitteisiin pääsemiseksi suoritettiin haastattelututkimus, jossa haastateltiin 13 emokasvattajaa. Tutkimuksen tulok-sista voidaan päätellä, että kotimaisia emokasvattajia on tarpeeseen nähden liian vähän ja jalostustyön tulokset ja arviointitiedot eivät ole julkisia. Emokasvattajat ovat kokeneita, motivoituneita työhönsä ja haluavat jatkaa emokas-vatusta ja jalostusta. Suurin osa haastatelluista ei käyttänyt jalostustyössään laaduntarkkailua ajatellen puhdistuskykymittausta ja siipianalyysia. Yleisesti emokasvatustyötä hankaloitti ajan puute ja sääolosuhteet.
Kotimaisten mehiläisten jalostus on tärkeää, jotta pystytään minimoimaan mehiläisten tauti- ja tuholaisriskejä. Jalos-tuksella pyritään saamaan mehiläisaineksesta elinvoimaista ja tervettä. Jalostuksella pyritään parantamaan mehiläisen ominaisuuksia esimerkiksi käsiteltävyydessä, keruukyvyssä, talvehtimisessa ja terveydessä.
Työssä selvisi emokasvatukseen ja jalostukseen liittyvän tutkimustyön ja koulutuksen tarpeellisuutta sekä järjestel-mällisen ja avoimen jalostusarvotietojen tuottamisen. Koulutusta tarvitaan mehiläisten arviointiin ja jalostuksen järjestelmälliseen toteuttamiseen.
Mehiläisen vuosi jaetaan neljään osaan vuodenaikojen mukaan, joihin sisältyy erilaisia hoitotoimenpiteitä. Suomessa tarhataan neljää eri mehiläisrotua. Mehiläispesässä on kolmenlaisia jäseniä, jotka ovat emo eli kuningatar, työläinen ja kuhnuri. Emokasvatusmenetelmiä on useita ja ne koostuvat useista eri vaiheista. Jalostukseen valitaan ominai-suuksiltaan sopivia yksilöitä useiden sukupolvien ajan. Jalostuksen tavoitteena on saada terveitä ja tuottavia mehiläisiä. Keinosiemennys on mehiläisjalostuksen työkalu, jossa emon pariuttaminen on hallittua, mutta keinosiemennys ei kuulu tavanomaiseen emokasvatukseen. Mehiläisemojen tuontiin ulkomailta liittyy viranomaisvelvoitteita ja tuontia valvoo Evira.
Tavoitteisiin pääsemiseksi suoritettiin haastattelututkimus, jossa haastateltiin 13 emokasvattajaa. Tutkimuksen tulok-sista voidaan päätellä, että kotimaisia emokasvattajia on tarpeeseen nähden liian vähän ja jalostustyön tulokset ja arviointitiedot eivät ole julkisia. Emokasvattajat ovat kokeneita, motivoituneita työhönsä ja haluavat jatkaa emokas-vatusta ja jalostusta. Suurin osa haastatelluista ei käyttänyt jalostustyössään laaduntarkkailua ajatellen puhdistuskykymittausta ja siipianalyysia. Yleisesti emokasvatustyötä hankaloitti ajan puute ja sääolosuhteet.
Kotimaisten mehiläisten jalostus on tärkeää, jotta pystytään minimoimaan mehiläisten tauti- ja tuholaisriskejä. Jalos-tuksella pyritään saamaan mehiläisaineksesta elinvoimaista ja tervettä. Jalostuksella pyritään parantamaan mehiläisen ominaisuuksia esimerkiksi käsiteltävyydessä, keruukyvyssä, talvehtimisessa ja terveydessä.
Työssä selvisi emokasvatukseen ja jalostukseen liittyvän tutkimustyön ja koulutuksen tarpeellisuutta sekä järjestel-mällisen ja avoimen jalostusarvotietojen tuottamisen. Koulutusta tarvitaan mehiläisten arviointiin ja jalostuksen järjestelmälliseen toteuttamiseen.