Leimausselosteen tarkkuus ja tukkiprosentit Kittilän metsänhoitoyhdistyksen alueella
Olli, Jussi (2017)
Lapin ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705046383
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705046383
Tiivistelmä
Suomessa joka viides asukas omistaa metsää. Nykyään yhä useampi metsänomistaja asuu kaupungissa tai eri paikkakunnalla kuin missä hänen omistamansa metsä sijaitsee. Muuttunut metsänomistajarakenne on luonut tarpeen metsäalan palveluille, kuten erilaisille puukauppapalveluille ja niiden kehittämiselle. Tässä tutkimuksessa tarkastelen valtakirjakauppoihin tehtyjen leimausselosteiden tarkkuutta sekä eri puunosto-organisaatioiden toteutuneita tukkiprosentteja.
Tutkimuksen aineisto on pääosin peräisin Kittilän metsänhoitoyhdistyksen vuosina 2010–2017 tekemistä valtakirjakupoista. Tämän lisäksi sain aineistoa myös yksityisiltä metsänomistajilta sekä metsänhoitoyhdistys Länsi-Rajalta. Aineistoon hyväksyin vain päätehakkuukohteet.
Opinnäytetyön toteutin vertailemalla arvioituja ja hakkuussa toteutuneita puumääriä. Vertailua suoritin graafisesti sekä laskemalla arviovirheille tunnukset. Tukkiprosenttien vertailussa tarkastelin tuloksia graafisesti ja tuloksista johdin mallin, jonka avulla laskin mediaanikohteelle laskennallisen tukkikertymän. Aineiston käsittelyssä ja laskennassa käytin Excel-taulukkolaskentaohjelmaa.
Puuston arvioinnin tarkkuus oli leimausselosteissa pääosin yhtä tarkkaa kuin mihin aikaisemmissa tutkimuksissa on päästy. Poikkeuksena edellisiin tutkimuksiin oli kuusen ja koivun arviointi. Pienten kertymien arviointi oli epätarkempaa kuin suurempien kertymien. Puutavaralajeista pikkutukin kertymän arviointi oli tukin arviointia epätarkempaa. Arvioinnin tarkkuuksiin vaikuttivat leimausselosteen laatija sekä puun ostaja. Ostajien välinen ero tukkiprosenteissa oli suurimmillaan 13 prosenttiyksikköä. Pikkutukin osalta ero oli suurimmillaan 14 prosenttiyksikköä.
Tutkimuksen mukaan yhdistyksen tekemät leimausselosteet pitävät kokonaispuuston ja männyn osalta paikkansa. Koivun ja kuusen osalta arvioinneissa on parantamisen varaa. Männyn tukkikertymien arvioinnissa onnistutaan kohtalaisesti. Tulokset osoittavat myös, että ostajien välillä on olemassa eroa tukin ja pikkutukin katkonnoissa.
Tutkimuksen aineisto on pääosin peräisin Kittilän metsänhoitoyhdistyksen vuosina 2010–2017 tekemistä valtakirjakupoista. Tämän lisäksi sain aineistoa myös yksityisiltä metsänomistajilta sekä metsänhoitoyhdistys Länsi-Rajalta. Aineistoon hyväksyin vain päätehakkuukohteet.
Opinnäytetyön toteutin vertailemalla arvioituja ja hakkuussa toteutuneita puumääriä. Vertailua suoritin graafisesti sekä laskemalla arviovirheille tunnukset. Tukkiprosenttien vertailussa tarkastelin tuloksia graafisesti ja tuloksista johdin mallin, jonka avulla laskin mediaanikohteelle laskennallisen tukkikertymän. Aineiston käsittelyssä ja laskennassa käytin Excel-taulukkolaskentaohjelmaa.
Puuston arvioinnin tarkkuus oli leimausselosteissa pääosin yhtä tarkkaa kuin mihin aikaisemmissa tutkimuksissa on päästy. Poikkeuksena edellisiin tutkimuksiin oli kuusen ja koivun arviointi. Pienten kertymien arviointi oli epätarkempaa kuin suurempien kertymien. Puutavaralajeista pikkutukin kertymän arviointi oli tukin arviointia epätarkempaa. Arvioinnin tarkkuuksiin vaikuttivat leimausselosteen laatija sekä puun ostaja. Ostajien välinen ero tukkiprosenteissa oli suurimmillaan 13 prosenttiyksikköä. Pikkutukin osalta ero oli suurimmillaan 14 prosenttiyksikköä.
Tutkimuksen mukaan yhdistyksen tekemät leimausselosteet pitävät kokonaispuuston ja männyn osalta paikkansa. Koivun ja kuusen osalta arvioinneissa on parantamisen varaa. Männyn tukkikertymien arvioinnissa onnistutaan kohtalaisesti. Tulokset osoittavat myös, että ostajien välillä on olemassa eroa tukin ja pikkutukin katkonnoissa.