Kriisialueilla työskennelleiden sairaanhoitajien näkemyksiä ja kokemuksia hoitotyöstä
Niemelä, Jenni (2017)
Niemelä, Jenni
Vaasan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705097287
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705097287
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla maailman eri kriisialueilla työskennelleiden sairaanhoitajien näkemyksiä ja kokemuksia hoitotyöstä. Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään, kuinka hoitotyö toteutui kriisialueilla ja millaiset resurssit sairaanhoitajilla oli käytettävissä. Kansainvälisiin tehtäviin osallistuneilta kysyttiin myös hoitotyön herättämistä tunteista ja saaduista kokemuksista sekä ennakko-odotusten toteutumisesta. Tutkimuksen tuloksista on hyötyä hoitoalan ammattilaisille, jotka hakeutuvat töihin kriisialueille. Haastattelut tuottivat myös muille asiasta kiinnostuneille uutta ja avartavaa tietoa kriisialueilla työskentelystä.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys käsittelee sairaanhoitajan roolia ja hoitotyötä kriisialueilla. Tutkimuksen kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimusote soveltui hyvin tunteita herättävään aiheeseen. Aineisto koostui sairaanhoitajille toteutetusta seitsemästä yksilöteemahaastattelusta: kaksi kasvotusten, kaksi puhelimitse ja kolme sähköpostitse. Teemahaastattelurunko koostui viidestä tutkimusongelmasta ja niistä muodostetuista apukysymyksistä. Tutkimusaineiston analysointi toteutettiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Kokemukset hoitotyöstä kriisialueilla olivat moninaisia. Työympäristöt ja hoitotyön kohdealueet vaihtelivat jokaisen sairaanhoitajan kohdalla. Hoitotyöhön oli saatavilla sekä riittäviä että puutteellisia resursseja ja eroavaisuudet Suomessa toteutuneen hoitotyön kanssa olivat merkittäviä. Kokonaisuudessaan uudet kokemukset olivat mielekkäitä, mutta positiivisten ja negatiivisten tunteiden kirjo oli laaja. Kriisialuetyöskentelystä sairaanhoitajilla oli sekä realistisia että epärealistisia ennakkokäsityksiä. Tulevaisuuden hoitotyön kehittämiskohteina pidettiin erityisesti kouluttautumista, paikallisen työn jatkuvuuden varmistamista, resurssien lisäämistä sekä avoimen ja positiivisen mielen ylläpitämistä ennen työhön lähtemistä.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys käsittelee sairaanhoitajan roolia ja hoitotyötä kriisialueilla. Tutkimuksen kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimusote soveltui hyvin tunteita herättävään aiheeseen. Aineisto koostui sairaanhoitajille toteutetusta seitsemästä yksilöteemahaastattelusta: kaksi kasvotusten, kaksi puhelimitse ja kolme sähköpostitse. Teemahaastattelurunko koostui viidestä tutkimusongelmasta ja niistä muodostetuista apukysymyksistä. Tutkimusaineiston analysointi toteutettiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Kokemukset hoitotyöstä kriisialueilla olivat moninaisia. Työympäristöt ja hoitotyön kohdealueet vaihtelivat jokaisen sairaanhoitajan kohdalla. Hoitotyöhön oli saatavilla sekä riittäviä että puutteellisia resursseja ja eroavaisuudet Suomessa toteutuneen hoitotyön kanssa olivat merkittäviä. Kokonaisuudessaan uudet kokemukset olivat mielekkäitä, mutta positiivisten ja negatiivisten tunteiden kirjo oli laaja. Kriisialuetyöskentelystä sairaanhoitajilla oli sekä realistisia että epärealistisia ennakkokäsityksiä. Tulevaisuuden hoitotyön kehittämiskohteina pidettiin erityisesti kouluttautumista, paikallisen työn jatkuvuuden varmistamista, resurssien lisäämistä sekä avoimen ja positiivisen mielen ylläpitämistä ennen työhön lähtemistä.